| dc.description.abstract | Työuupumuksesta on tullut merkittävä työterveysongelma, mutta työuupumuksen ennaltaehkäisyyn voidaan vaikuttaa yksilökeskeisillä sekä organisaatiokeskeisillä keinoilla. Tässä tutkielmassa työuupumuksen ennaltaehkäisyä tarkastellaan organisaation näkökulmasta, työyhteisöviestinnän keinoin. Työnteon tapoihin ja siten myös työyhteisöviestinnän tarpeisiin on lähiaikoina vaikuttanut merkittävästi se, että työn tekeminen ajasta ja paikasta riippumatta on yleistynyt, ja siksi tässä tutkielmassa tarkastellaan etätyöntekijöiden työuupumuksen ennaltaehkäisyä.
Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa, millainen rooli teknologiavälitteisellä työyhteisöviestinnällä on työuupumuksen syntymisessä ja ennaltaehkäisyssä. Lisäksi selvitetään työyhteisöviestinnän keinoja etätyöntekijöiden työuupumuksen ennaltaehkäisyyn. Ennaltaehkäisykeinoja tarkastellaan kahdesta näkökulmasta: työhyvinvoinnin lisäämisen sekä sitouttamisen näkökulmasta. Työuupumuksen ennaltaehkäisyn teoreettisena viitekehyksenä toimii JD-R -malli, jonka mukaan työuupumus on peräisin liian pienistä voimavaroista ja liian suurista työn vaatimuksista (Schaufeli & Bakker, 2007).
Kyseessä on laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun haastattelun avulla, ja aineisto koostuu kahdeksasta noin tunnin pituisesta haastattelusta. Haastateltavat tekivät pääsääntöisesti etätöitä. Kaikki haastateltavista työskentelivät eri toimialoilla asiantuntijatehtävissä ja olivat kärsineet viimeisen vuoden aikana työuupumuksesta.
Haastatteluaineisto analysoitiin teemoittelemalla. Tulosten perusteella teknologiavälitteisen työyhteisöviestinnän haasteet liittyivät kolmeen pääteemaan: dialogisen viestinnän, yhteisöllisyyden ja sosiaalisen oppimisen toteutumiseen. Työyhteisöviestinnällä oli tulosten mukaan vaikutusta työuupumuksen syntymiseen. Jaksamishaasteisiin vaikuttivat johtamishaasteet, ristiriidat ja rooliepäselvyydet, viestintäilmapiiri ja tiedonkulku. Lisäksi tulokset osoittivat, että työuupumuksen ennaltaehkäisyyn voidaan vaikuttaa turvallisella viestintäilmapiirillä: avoin, suvaitsevainen, inhimillinen ja tasa-arvoinen ilmapiiri edistää työhyvinvointia. Lisäksi toivottiin vastuullista johtamista ja sitoutumisen edistämistä yhteisöllisyyden, vaikutusmahdollisuuksien, merkityksellisyydentunteen, tavoitteiden ja palkitsemistapojen määrittelyn, arvostuksen osoittamisen, palauteviestinnän ja kehitysmahdollisuuksien avulla.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että optimaalisella teknologiavälitteisellä työyhteisöviestinnällä voidaan ehkäistä etätyön luomia, sosiaaliseen eristäytyneisyyteen liittyviä haasteita. Etätyö liittyy negatiivisesti työhön sitoutumiseen (Sardeshmukh, Sharma & Golden, 2012, s. 201), joten teknologiavälitteisessä työyhteisöviestinnässä tulee keskittyä läsnätyötä enemmän työntekijöiden sitouttamiseen. Etätyöntekijöiden sitouttaminen on tärkeää myös työuupumuksen ennaltaehkäisyn kannalta, sillä sitoutuminen on yhteydessä työhyvinvointiin ja voi sitä kautta olla tärkeä työuupumuksen ennaltaehkäisykeino (Maslach & Goldber, 1998). Lisäksi tulosten perusteella voidaan todeta, että työyhteisöviestintä voi itsessään aiheuttaa työlle vaatimuksia esimerkiksi defensiivisen viestintäilmapiirin kautta, mutta onnistuneella työyhteisöviestinnällä voidaan lisätä työn voimavaroja ja siten edistää etätyöntekijöiden työhyvinvointia. Tutkimustulokset osoittivat vastuullisen johtamisen, turvallisen viestintäilmapiirin ja sitouttamista lisäävien tekijöiden merkityksen työhyvinvoinnille. | fi |
