Itseään rukoilevat koneet : kirjaimellistuvat kielikuvat scifirunoa rakentamassa

Abstract

Tässä artikkelissa analysoin kolmea suomalaista scifiaiheista runoa. Runot ovat Markku Paasosen "Kone", Veera Antsalon "Play" ja Tomi Sonsterin "Tettiläinen". Jokainen tieteisfiktiivinen maailma on rakennettu novumin ympärille. Novum on jokin ilmiö tai keksintö, joka eroaa kirjoittajan omasta todellisuudesta ja joka on selitetty tieteellisesti. Carl Malmgrenin mukaan novumit voidaan nähdä ekstrapolatiivisina novumeina, jotka on tehty venyttämällä jokin asia tekijän omasta todellisuudesta, sekä spekulatiivisina novumeina, jotka tuovat lukijan keskelle täysin uusia todellisuuden lakeja. Nämä kaksi novumin päätyyppiä perustuvat runouden kielikuviin. Ekstrapolatiivinen novum perustuu metonymiaan ja spekulatiivinen novum metaforaan. Aluksi analysoin metaforaa ja metonymiaa novumeina, jotka konkretisoituvat runoissa. Sitten paikallistan teksteistä tieteiskirjallisuuden ja runouden yhteiset lajipiirteet. Seo-Young Chun mukaan nämä piirteet ovat 1) yksinpuhelu, 2) lyyrinen ajattomuus, 3) verbaalinen intensiivisyys, 4) musikaalisuus ja 5) poikkeavat tietoisuuden tilat. Analysoimani runot osoittavat, että koneiden hallitsema maailma on mielikuvitukseton ja tyhjä ja että nämä runot eivät toimi science fiction -runoina ilman intertekstuaalisia yhteyksiä muihin scifi-teksteihin. Ovatko nämä runot tieteiskirjallisuutta, on epäolennainen kysymys, koska scifiaiheisten runojen analysointi tieteisfiktion lajipiirteiden avulla lisää lukijan ymmärrystä oman todellisuutemme ongelmista.

In this article I analyze three Finnish poems which all include topics from Science Fiction. The poems are Markku Paasonen’s “Kone” (“Machine”), Veera Antsalo’s “Play” and Tomi Sonster's “Tettiläinen” (“Practical Trainee”). Every science fiction world is constructed around a novum. Novum is something that differs from the author’s own reality, and which is explained with a scientific method. According to Carl Malmgren, novums are based on poetic figures of speech. The extrapolative novum is based on metonymy and the speculative novum is based on metaphor. First, I analyze metaphor and metonymy as novums which become concrete in the poems. Then I localize five features that are common with science fiction and poetry. According to Seo-Young Chu, those features are 1) science fictional soliloquists, 2) lyric time, 3) verbal intensity, 4) musicality and 5) heightened and eccentric states of subjectivity. In my main conclusion poems show that the world ruled by machines will be uninventive. If these poems are science fiction is an irrelevant question, because analyzing them through the genre of science fiction increases the reader’s understanding of the problems in our own reality.