Tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten ranskankieliset kielikuvalliset vertaukset toimivat Antoine de Saint-Exupéryn kirjoittamassa Le Petit Prince-kirjassa sekä, ovatko niiden toiminnot samat Irma Packalénin suomentamassa Pikku Prinssi-teoksessa. Tarkoituksena on saada selville, säilyykö pragmaattinen tavoite identtisenä lähtö- ja tulotekstissä. Työssä hyödynnetään Marc Bonhommen (2014) esittämiä kielikuviin liittyviä toimintoja, joihin kuuluvat argumentatiivinen, esteettinen, faattinen, kognitiivinen ja tunteisiin vetoava toiminto. Vertaukset käydään yksitellen läpi. Jokaisen vertauksen kohdalla mietitään, mikä on vertauksen toiminto, mitä menetelmiä kääntämisessä on käytetty sekä tulkitaan kääntäjän tekemät muutokset. Aineisto koostuu 32 löydetystä ranskan- ja suomenkielisestä
kielikuvallisesta vertauksesta. Tutkimusta tarkastellaan käännöstieteen näkökulmasta pragmaattista lähestymistapaa hyödyntäen. Vertaukset on käyty kohta kohdalta läpi. Tutkimustulokset osoittavat, että 32
ranskankielisestä otteesta
löytyi 18 vertausta, joissa oli vain esteettinen toiminto, 7 ilmaisua, jotka sisälsivät tunteisiin vetoavan toiminnon, 2 vertausta, joissa oli kognitiivinen toiminto sekä 1 ote, jossa esiintyi argumentatiivinen toiminto. Neljä vertausta piti sisällään useita toimintoja, joista kahdessa oli sekä esteettinen että tunteisiin vetoava ja kahdessa kognitiivinen ja tunteita herättävä toiminto. Vertauksista ei löytynyt faattista
toimintoa. Suurin osa ranskankielisistä otteista sisälsi saman toiminnon myös suomenkielisissä vertauksissa. Toiminto vaihtui kielestä toiseen siirryttäessä vain kolmen ilmaisun kohdalla. Tuloksista voidaan päätellä, että esteettinen toiminto on suosituin niin ranskankielisissä kuin suomenkielisissä vertauksissa silloin, kun halutaan tehdä kirjasta runollisempi. Myös tunteisiin vetoavaa toimintoa käytetään paljon emotionaalisen vaikutuksen aikaansaamiseksi. Kognitiiviseen toimintaan
turvaudutaan toisinaan, kun vertauksesta halutaan tehdä ymmärrettävämpi lukijalle. Pikku Prinssi tyylisessä kirjassa vertaukset sisältävät harvoin argumentatiivisen toiminnon, jolla pyritään vakuuttamaan lukija ajattelemaan tietyllä tavalla. Faattisen toiminnon puuttuminen ei ole yllättävää, sillä kyseessä on toiminto, jossa ei välitetä viestiä, vaan ylläpidetään kommunikaatiota. Tulokset osoittavat myös, että vertaukset voivat sisältää useita toimintoja, joilla vaikutetaan laajemmin lukijaan: näin esimerkiksi runollisen ilmaisun lisäksi pyritään herättämään lukijassa tunteita. Toisinaan kääntäjä on tehnyt suomenkielisistä vertauksista konkreettisempia ja suoremmin ilmaistuja. Toiminnon muuttuminen kielestä toiseen voi siten muuttaa ranskan kielellä ilmaistun vertauksen esteettisen toiminnon suomen kielessä sellaiseen, joka vetoaa tunteisiin tai tekee sisällöstä ymmärrettävämmän lukijalle.
...
