Henkinen hyvinvointi ja perheresilienssi pandemia-aikana : luontoliikunnan rooli perheiden kokemana

Abstract

Vuonna 2019 alkanut koronapandemian on haastanut henkisen hyvinvoinnin osatekijöitä: elämän merkityksellisyyttä, mielekkyyttä ja turvallisuutta. On tarpeellista tarkastella, mikä on ihmisille kriisien keskellä merkitsevää ja selviytymistä tukevaa. Luonto on lukuisin tutkimuksin osoitettu ihmiselle luontaisesti eheyttäväksi ympäristöksi, joka lisää sisäistä rauhaa, elämän mielekkyyttä ja arvostusta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisena perheet ovat kokeneet luontoliikunnan roolin perheresilienssin näkökulmasta pandemia-aikana. Tutkimuksessa haastateltiin viittä perhettä, jotka rekrytoitiin Liikkuva Perhe -hankkeen ennakkotietojen perusteella eniten ulkoilleista perheistä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidusti, perhekohtaisesti erikseen perheen lapsille ja vanhemmille. Aineisto litteroitiin perustasolla, ja sitä lähestyttiin suunnatun aineistonanalyysin kautta. Perheet olivat kokeneet pandemia-ajan raskaimmin etäkoulun aikaan, jolloin sosiaalisten kontaktien ylläpitäminen, sekä työn ja lasten opettamisen yhteensovittaminen aiheuttivat haasteita. Esiin nousseita koronatuntemuksia olivat muun muassa pelko sairastumisesta, epätietoisuus ja tylsyys. Kuvaamistaan haasteista huolimatta haastateltavat kokivat perheensä voineen henkisesti hyvin. Pandemia oli lisännyt perheiden luontoliikunta-aktiivisuutta, ja etenkin kodin läheisyydestä löytyvän luonnon koettiin olevan luontoliikunta-aktiivisuutta edistävää. Haastatellut lapset ja vanhemmat kuvasivat luontosuhdettaan hyväksi. Kaikki haastatellut kertoivat yhteisen luontoliikunnan jälkeen tuntuvan mukavalta ja rennolta. Tämä kokemus yhdisti kaikkia haastateltuja luontoliikunnan sää-, seura- tai aktiviteettimieltymyksistä huolimatta. Perheen yhteinen luontoliikunta koettiin hyvinvointia tukevana, voimauttavana, palauttavana, rauhoittavana, sekä sopua, kiitollisuutta, myönteisyyttä ja toiveikkuutta lisäävänä. Luontoliikunta osoittautui oivaksi tavaksi tukea perheen resilienssiä laadultaan parantuvan vuorovaikutuksen, yhteisten toimintatapojen ja rutiinien, joustavuuden ja uuden ideoinnin, sekä yhteyden ja yhteisen ajan kautta pandemia-aikana. Tutkimustulokset toivat esiin perheiden resilienssin ja voimaantumisen kokemuksia, ja niiden sovellettavuus kulminoituu perheiden henkisen hyvinvoinnin tukemiseen. Tulokset kannustavat tukemaan perheiden luontoliikunnan harrastamista. Lähiluonnon herättämään motivaatioon viitaten kaupunkialueiden ulkoilumahdollisuuksista huolehtiminen on tärkeää. Erilaisten mieltymysten näkökulmasta kuntien olisi tärkeää tarjota ja tiedottaa monenlaisista luontoliikuntamahdollisuuksista. Aihetta olisi hyödyllistä tutkia lisää vähemmän liikkuvien ja luontosuhteeltaan erilaisten perheiden osalta. Luontoliikuntaa olisi mielenkiintoista tutkia perheresilienssiä edistävänä toimintona myös muissa kriiseissä ja haasteissa. Yhteisöllistä resilienssiä voisi tutkia luontoliikunnan näkökulmasta myös koululuokan osalta.