Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan suomennosten luettavuus

Abstract

Tarkastelen tässä tutkielmassa Rudyard Kiplingin lastenkirjaklassikko Viidakkokirjan kahden suomennoksen luettavuutta. Kirjan vanhin suomennos on vuodelta 1898 ja uusin vuodelta 1992. Merkittävä osa lastenkirjallisuudesta on käännöskirjallisuutta, joten on kiinnostavaa ja tarpeellista tarkastella käännösten kieltä. Luettavuus on tekstin ominaisuus, joka määrittelee, miten helppoa tekstin lukeminen on. Käännökset ja suomeksi kirjoitetut tekstit ovat syntaktisesti erilaisia. Infiniittisiä rakenteita on käännöksissä enemmän kuin suomeksi kirjoitetuissa teksteissä. Infiniittiset rakenteet ja pitkät sekä kompleksiset virkkeet heikentävät luettavuutta. Tarkastelen suomennoksia laskemalla infiniittiset rakenteet ja virkkeiden pituudet ja vertailemalla käännösten kieltä. Tavoitteenani on selvittää suomennosten luettavuutta. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisia kahden suomennoksen virkkeet ovat kompleksisuudeltaan? 2. Kuinka paljon suomennoksissa on infiniittisiä rakenteita? 3. Mitä tulokset kertovat suomennosten luettavuudesta? Uudemmassa Viidakkokirjan käännöksessä infiniittisiä rakenteita esiintyy enemmän kuin vanhassa suomennoksessa. Uuden käännöksen virkkeet ovat kuitenkin keskimäärin vähemmän kompleksisia kuin vanhan käännöksen. Uudessa suomennoksessa on joitakin hyvin pitkiä virkkeitä, mutta keskimäärin vanhemman suomennoksen virkkeet ovat selvästi pidempiä. Lisäksi vanhan suomennoksen sanajärjestykset kompleksistavat virkkeitä.