“It is a part of my identity that I see myself as a language person” : Language identities of students of English

Abstract

Identiteettien tutkiminen on ollut suosittua jo jonkin aikaa, ja niitä on tutkittu eri aloilla psykologiasta kielitieteeseen. Identiteetit eivät voi esiintyä ilman kieltä, ja tästä syystä tämä tutkielma yhdistää kielen ja identiteetin yhdeksi tutkimuksen kohteeksi: kieli-identiteetiksi. Suomessa kieli-identiteettejä on tärkeä tutkia monikielisyyden näkökulmasta, sillä Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, ja jokaisen oppilaan tulee opiskella suomen kielen lisäksi toista kotimaista kieltä, ruotsia. Tämän lisäksi jokaisen lapsen tulee opetella vähintään yhtä vierasta kieltä perusopetuksen aikana. Suurin osa lapsista valitsee tai joutuu valitsemaan englannin. Kansallinen kyselytutkimus englannin kielestä Suomessa toteutettiin vuonna 2007 ja sen tulokset julkaistiin 2009 (Leppänen et. al, 2009). Tutkimuksen mukaan huomattavan suuri osa vastaajista koki itsensä yksikieliseksi Suomen monikielisyydestä huolimatta. Tutkimus nosti esiin kysymyksen suomalaisten mahdollisesta asenteenmuutoksesta tulevaisuudessa kaikkien sukupolvien opiskeltua englantia. Siispä kieli-identiteettien lisäksi tämä tutkimus pyrkii tarjoamaan lisää tietoa myös yksi-, kaksi- ja monikieliseksi identifioitumisen kysymykseen.

Tässä tutkimuksessa käsitellään suomalaisessa yliopistossa englantia pääaineenaan opiskelevien opiskelijoiden kieli-identiteettejä. Kieli-identiteetit määritellään oman itsen ja kielen välisenä suhteena, jonka keskiössä ovat pätevyys, periytyvyys ja kieleen liittyvät asenteet sekä tunteet. Kieli-identiteetit nähdään moninaisina, sirpaloituneina, kontekstisidonnaisina sekä alati muuttuvina.

Tämä tutkielma kartoittaa millaisia kieli-identiteettejä neljä englannin kieltä pääaineenaan opiskelevaa opiskelijaa rakentavat haastattelun aikana. Aineistoksi kerättiin lokakuussa 2021 neljä yksilöhaastattelua, joissa haastateltavilta kysyttiin muun muassa mitä kieliä he osasivat, millaisia tunteita he liittivät kielten käyttämiseen ja kokevatko he itsensä yksi-, kaksi- vai monikieliseksi. Aineisto analysoitiin diskursiivisella menetelmällä etsien yhteisiä teemoja. Tulosten perusteella haastateltavilla on vahva kieli-identiteetti englannin kieleen liittyen pätevyyden näkökulmasta: opiskelijat näkivät oman kielitaitonsa vahvana ja jopa natiivitasoisena. Muiden kielten osalta kieli-identiteetteihin liittyi puutteellisen kielitaidon diskurssi, kun taas opiskelijoiden identifioitumista kaksi- tai monikielisiksi esti ahdas käsitys kaksikielisyydestä.