Kielitietoisuuden käsite on keskeinen pedagogiikan kentällä. Peruskoulun kontekstissa opettajia pidetään oman oppiaineen kielen opettajina ja koulut nähdään monikielisinä yhteisöinä (ks. POPS 2014: 28). Myös ammatillisessa koulutuksessa on huomioitu monikielisen ja kielitietoisen pedagogiikan tarve, sillä maahanmuuttotaustaisten opiskelijoiden määrä kasvaa vuosi vuodelta ja heidän suomen kielen taidon odotetaan kehittyvän
ammatillisten opintojen aikana (ks. OPH 2019: 39; Vipunen a). Useat ammatillisen koulutuksen opettajat eivät kuitenkaan koe pystyvänsä toteuttamaan kielitietoista pedagogiikkaa (ks. Karvi 2020: 160).
Tutkimukseni tavoitteena onkin selvittää, millaisia kielitietoisia käytänteitä maahanmuuttotaustaisten lähihoitajaopiskelijoiden ammatillisilla opettajilla on. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisia kielitietoisen pedagogiikan käytänteitä ammatillisten opettajien opetuksessa esiintyy? 2. Miten ammatilliset opettajat kertovat
huomioivansa opiskelijoiden kehittyvän kie
litaidon ja kieliresurssit?
Tutkimukseni sijoittuu kielentutkimuksen ja pedagogisen tutkimuksen risteykseen. Kielitietoisuus kytkeytyy vahvasti opettajien pedagogisiin käytänteisiin, mutta tarkastelen myös opettajien kielellistä sensitiivisyyttä selkokieleen liittyvän tutkimuksen pohjalta, jolloin tutkimukseni sivuaa myös sosiolingvististä ja vuorovaikutustutkimusta. Tutkimus on osa Työelämässä tarvittavien toisen kielen resurssien rakentuminen -hanketta (Suomen Akatemia 2019–2023), ja aineistoni koostuu hankkeen tutkijoiden keräämistä luokkahuonevuorovaikutus- ja haastattelutallenteista. Analysoin aineistoa teoriaohjaavan ja -lähtöisen sisällönanalyysin keinoin luokittelemalla ja nimeämällä aineistosta esiin nousevia kielitietoisia käytänteitä ja toisaalta havainnoimalla niitä aiemman tutkimuksen ja teorian pohjalta.
Analyysini osoittaa, että ammatillisilla opettajilla on jo hallussaan kielitietoisia käytänteitä. Opettajat tunnistavat erityistä huomiota vaativia kielellisiä tilanteita. He hyödyntävät monipuolisia havainnointikeinoja ja tarjoavat opiskelijoille yhteisiä tiedonrakentamisen mahdollisuuksia. Myös opiskelijoiden kielellisille resursseille annetaan arvoa, vaikka tämän tutkielman aineiston opetustilanteissa näiden käyttäminen ja hyödyntäminen ei näykään. Opettajat kuitenkin ilmaisevat tahtoa ja ideoita kielellisten resurssien hyödyntämiseen. Eri alojen ja opetusasteiden opettajat voivatkin peilata omia käytänteitään tämän tutkimuksen tuloksiin ja kehittää omaa työtään niiden pohjalta. Jatkossa kaivattaisiin kuitenkin yhä enemmän tutkimusta ammatillisen koulutuksen kielitietoisuudesta sekä eri tiedonalojen kielellisistä konventioista, jotta opettajat voivat itse harjaantua niiden tunnistamisessa ja kehittää sen myötä opetustaan.
...
