Nuorten ja äitien masennusoireilun yhteys toisen asteen koulutuksen saavuttamiseen

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten masennusoireilun sekä äitien aikaisemman masennusoireilun (nuoren ollessa perusopetuksen 9. vuosiluokalla) vaikutuksia nuorten toisen asteen koulutuksen saavuttamiseen. Tämä pro gradu -tutkielma on osa Jyväskylän yliopiston Koulupolku: Alkuportailta jatko-opintoihin -tutkimushanketta, jossa tutkitaan koulupudokkuutta, koulupolkuja ja nuorten hyvinvointia. Aineisto on kerätty vuosina 2015–2019. Tutkimuksen tarkoitus oli lisätä ymmärrystä sekä nuoren että hänen äidin masennusoireilun vaikutuksesta nuoren toisen asteen koulutuksen saavuttamiseen, sillä aiempaa tutkimustietoa aiheesta ei juuri ole. Tutkimus toteutettiin määrällisin menetelmin. Ensimmäiseksi selvitettiin t-testin avulla nuoren masennusoireilun vaikutusta nuoren koulutuksen saavuttamiseen. Seuraavaksi tarkasteltiin äidin masennusoireilun ja nuoren koulutuksen saavuttamisen välistä yhteyttä t-testillä. Kolmanneksi logistisella regressioanalyysillä tarkasteltiin äidin masennusoireilun yhteyttä koulutuksen saavuttamiseen erikseen tytöillä ja pojilla. Viimeiseksi tarkasteltiin äidin masennusoireilun ja nuoren masennusoireilun yhdysvaikutusta nuoren toisen asteen koulutuksen saavuttamiseen logistisella regressioanalyysillä. Tulokset osoittivat nuoren masennusoireilun olevan yhteydessä toisen asteen koulutuksen saavuttamiseen siten, että mitä enemmän nuorella oli masennusoireilua, sitä heikommat mahdollisuudet hänellä oli saavuttaa toisen asteen tutkinto. Äidin masennusoireilu ei kuitenkaan ollut yhteydessä nuoren koulutuksen saavuttamiseen, eikä tyttöjen ja poikien tulosten välillä ollut eroa. Äidin masennusoireilu ei myöskään heikentänyt yhdessä nuoren masennusoireilun kanssa todennäköisyyttä saavuttaa toisen asteen koulutus. Tulosten perusteella voidaan todeta, että nuoren oma hyvinvointi on merkittävää koulutuksen saavuttamisen kannalta, riippumatta äidin hyvinvoinnista. Toisen asteen koulutuksen saavuttaminen on yksilön tulevaisuuden hyvinvoinnin kannalta merkittävä tekijä, jonka lisäksi sillä on suuri merkitys myös yhteiskunnallisella tasolla. Nuorten mielenterveyteen tulisi siis keskittyä sosiaali- ja terveyspalvelussa ennaltaehkäisevästi, jonka avulla voitaisiin välttyä koulutuksen keskeyttämisen aiheuttamilta yksilötason seurauksilta sekä yhteiskunnallisilta kustannuksilta.