Tilläggsmaterial och dess användning i uttalsundervisning av svenska som andraspråk : fokus på gymnasienivå

Abstract

Tässä maisterintutkielmassa kartoitin ääntämisen opetuksen lisämateriaalia sekä sen käyttöä lukion ruotsin opettajien keskuudessa. Tutkimuksessa selvitin, kokevatko opettajat tarvetta lisämateriaalille ääntämisen opetuksessa, mitä ääntämisen piirteitä mahdollisen lisämateriaalin avulla opetetaan ja miten lisämateriaali vaikuttaa kokonaisuudessaan ääntämisen opetukseen. Halusin selvittää myös, kannustaako lisämateriaalin käyttö opettajia antamaan eksplisiittisiä ohjeistuksia osana ääntämisen opetusta.

Toteutin tutkimuksen Webropol-kyselynä keväällä ja syksyllä 2021. Kysely sisälsi 22 kysymystä, joista viisi olivat taustakysymyksiä. Kyselyssä sovelsin Likert-asteikkoa ja avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi 31 lukion ruotsin opettajaa. Analysoin vastaukset pääosin kvantitatiivisin menetelmin, mutta hyödynsin myös kvalitatiivista sisällönanalyysiä avoimissa vastauksissa.

Tulokset osoittavat, että opettajat kokevat tarvitsevansa lisämateriaalia. Tarve pohjautuu ääntämisen havainnollistamiseen, opetusmateriaalien monipuolistamiseen ja oppikirjojen riittämättömyyteen. Yleisin syy lisämateriaalin puuttumiselle oli ajanpuute, joka koski opetuksen suunnittelua ja oppitunteja. Lisämateriaalin avulla ääntämisen opetus oli monipuolisempaa, ja se otti huomioon niin äännetason kuin lausetason piirteitä. Tästä huolimatta opettajat painottivat voimakkaasti sekä oppikirjojen että lisämateriaalin kanssa opettaessa äänne- ja sanatason piirteitä. Eksplisiittisten ohjeistusten määrä oli sama molempien materiaalien kanssa.