Investigating the language practices and perspectives of language students in a Finnish university

Abstract

Globalisoituvassa maailmassa omaa kielellistä repertuaariaan on yhä helpompi kasvattaa, kun kielelliset resurssit tulevat helpommin saataville. Muutokset kielten jakautumisessa ja käytössä ovat synnyttäneet uudenlaisia tapoja määritellä kielen käsitettä, joista yksi on transkieleily – merkitysten luominen sosiaalisissa tilanteissa käyttämällä erilaisia semioottisia resursseja nimettyjen kielten sijaan. Transkieleilyn teoria haastaa aiempia monikielisyyden määritelmiä, sillä se pystyy hyvin kuvaamaan monikielisten ihmisten monipuolista ja joustavaa kommunikaatiota. Tutkimuksessa tutkitaan suomalaisten yliopistossa kieliä opiskelevien henkilöiden kielenkäyttöä heidän arkielämässään. Tavoitteena oli selvittää, voidaanko heidän kommunikaatiotaan kuvailla transkieleilyksi. Lisäksi pyrittiin saamaan selville osallistujien omia kokemuksia heidän kielenkäytöstään ja identifioitumisestaan monikielisiksi. Tutkimukseen osallistui kaksi kielten opiskelijaa, ja tutkimusaineisto kerättiin päiväkirjatyyppisen kellotehtävän sekä siihen pohjautuvan haastattelun avulla. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Kumpikin osallistuja käytti arkielämässään eniten suomea ja englantia, mutta myös ranska ja ruotsi nousivat esiin kellotehtävän kautta. Suomi oli kummallekin luontevin kommunikaation kieli, mutta myös englanti tuli heille joissakin tilanteissa luonnostaan. Sen lisäksi englanti oli vahvasti sidoksissa kouluympäristöön sekä viihteeseen. Osallistujien kielenkäyttö oli kontekstisidonnaista ja se oli osittain transkieleilyn teorian mukaista. Toinen osallistuja koki olevansa monikielinen, kun taas toinen kuvaili olevansa vähän monikielinen, sillä joidenkin hänen osaamiensa kielten roolit jäivät hänen mukaansa vähäisiksi. Tutkimuksen tulokset antavat tietoa suomalaisten nuorten yliopisto-opiskelijoiden monipuolisesta kielten käytöstä arkielämässä. Olisi mielenkiintoista tarkastella suomalaisnuorten käytännön transkieleilyä tarkemmin, sillä tämän tutkimuksen laajuus ei mahdollistanut läheisempää käytännön tutkimista, eikä Suomessa ole tehty paljon vastaavanlaista tutkimusta.