Lasten ja nuorten kokemuksia osallisuudesta lastensuojelun sijaishuollossa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen lasten ja nuorten kokemuksia osallisuudesta lastensuojelun sijaishuollossa. Tavoitteena on saada tietoa siitä, miten sijaishuollossa asuvat tai asuneet lapset ja nuoret kokevat olleensa lastensuojelun osallisina. Tutkielman aineistona toimii Pesäpuu ry:n laatima 101 kirjettä -julkaisu, joka koostuu 13-30-vuotiaiden lasten ja nuorten kirjoittamista kirjeistä heidän kokemuksistaan lastensuojelun sijaishuollossa. Analyysiini valikoitu lopulta tutkimuskysymykseni pohjalta yhteensä 33 kirjettä. Tutkimuskysymykseni on: Millaisia kokemuksia lapsilla ja nuorilla on osallisuudesta lastensuojelun sijaishuollossa? Aineiston analyysin toteutin teoriaohjaavana sisällönanalyysina, jossa lähestyin osallisuutta Nigel Thomasin (2002) osallisuuden ulottuvuuksien teorian avulla. Muodostin ja nimesin aineistosta kolme pääteemaa, jotka kuvasivat lasten ja nuorten osallisuuden kokemuksia: kuulematta jääminen, kohtaamatta jääminen ja tuen puute sekä tiedon puute. Tulosten perusteella osallisuus ei toteudu sillä tavalla, jolla sen lapsille kuuluvien oikeuksien mukaisesti tulisi toteutua. Lasten ja nuorten tulisi pystyä luottamaan siihen, että he pystyvät olemaan osallisina heitä koskevissa asioissa, mutta analyysin tulokset osoittavat pääosin negatiivisia kokemuksia. Saadut tulokset ovat myös linjassa aiempien tutkimusten kanssa ja vahvistavat näkemystä siitä, että osallisuuden toteutuminen sijaishuollossa ei ole tarvittavalla tasolla ja vaatii huomattavaa kehitystä.