Ilmiöpohjainen oppiminen varhaiskasvatuksen henkilöstön kokemana

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten varhaiskasvatuksen henkilöstö kokee ilmiöpohjaisen oppimisen toteuttamisen sekä mitkä asiat varhaiskasvatuksen henkilöstö kokee onnistuneina tai haasteellisina ilmiöpohjaista oppimista toteutettaessa. Aineistona tutkimuksessa käytetään varhaiskasvatuksen henkilöstölle suunnatun kyselyn kautta tulleita 21 vastausta. Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimuksen tulosten mukaan ilmiöpohjainen oppiminen on pedagoginen lähestymistapa, jossa laaja-alaisuus, oppimisen alueet ja kokonaisvaltaisuus usein toteutuvat kuin itsestään. Tärkeässä osassa ovat lapsilähtöisyys ja lasten osallisuus sekä yhdessä toimiminen, kuitenkin jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet huomioiden. Kasvattajan tehtävä on toimia mahdollistajana, tukijana ja ohjaajana. Tulosten mukaan kasvattajat kokevat ilmiöpohjaisen oppimisen toteutuneen onnistuneesti silloin, kun aihe ja toimintaa lähtee lapsista, he ovat motivoituneita ja toimivat yhteistyössä sekä silloin, kun kasvattajat näkevät lasten ilon ja innostuksen, kun he huomaavat oppineensa jotain uutta. Haasteelliseksi kasvattajat kokevat erityisesti resurssien puutteet, kasvatustiimin innostamisen ilmiöpohjaiseen oppimiseen sekä lasten erilaiset mielenkiinnon kohteet.