Methods in early language learning in the Finnish context

Abstract

Tämän gradun aiheena on englannin kielen varhennettu opetus, siinä käytetyt metodit ja opettajien asenteet varhennettua kielenopetusta kohtaan. Kaikissa Suomen kouluissa on vuodesta 2020 pitänyt aloittaa varhainen kielenopetus jo ensimmäiseltä luokalta lähtien. Tämä uudistus lisäsi kaksi vuosiviikkotuntia ensimmäiselle ja toiselle luokka-asteelle. Halusin tutkia opettajien näkemyksiä ja heidän käyttämiään metodeja opetuksessa, sillä uudistuksen tuoreuden vuoksi tutkimusta aiheesta ei juurikaan vielä ole. Tutkimus tehtiin laadullisena tutkimuksena haastattelemalla kolmea opettajaa, jotka ovat eri kaupungeista, mutta opettavat kaikki englannin kieltä ensimmäisellä luokalla. Tutkimuksen kannalta oli tärkeä haastatella opettajia, joilla oli kokemusta myös kolmannella luokalla alkaneesta englannin opetuksesta, jotta ensimmäisen ja kolmannen luokan englannin kielen opetuksen aloitusta pystyttiin kuvailemaan molemmilla luokka-asteilla. Haastattelut toteutettiin etäyhteyden välityksellä tai kasvotusten, jonka jälkeen ne litteroitiin ja anonymisoitiin käyttämällä pseudonyymejä. Haastatteludataa analysoitiin kvalitatiivisen teema-analyysin avulla. Haastatteluja vertailtiin toisiinsa, samankaltaisten ja eroavien teemojen esiin saamiseksi. Tulokset osoittivat, että opettajien metodit olivat yleisesti ottaen aktivoivia, hauskoja ja leikillisiä. Koska tavoitteena on lisätä kieltenoppimismotivaatiota, merkittävänä asiana pidettiin kieliaineksen tuontia lapsen tasolle esimerkiksi leikin, pelin tai laulun kautta, jolloin oppiminen on mielekästä ja mukaansatempaavaa. Perinteisiä ”koulumaisia” metodeja, kuten kokeita, testejä ja lukemista pyrittiin käyttämään vähemmän tai ei ollenkaan, sillä varhaisen kielenopetuksen vaatimukset ovat niin vähäiset, ettei niille ole tarvetta, eikä niitä juuri muissakaan aineissa yleensä käytetä ensimmäisillä luokilla. Aineistosta kumpusi myös muita mielenkiintoisia havaintoja. Kaikki haastatellut kertoivat muun muassa kolmasluokkalaisten itsesensuurista tai ”filtteristä”, jota ekaluokkalaisilla ei vielä ole havaittavissa, mikä helpottaa heidän oppimistaan. Tulokset osoittavat, että toiminnalliset, leikilliset ja lapselle ominaiset tavat oppia ovat haastateltujen opettajien mielestä toimivimpia. Koska varhennetussa kieltenopetuksessa vasta synnytetään motivaatiota kielenopiskeluun ja kerätään suppeaa sanavarastoa tulevaa kieltenopiskelua varten, nämä metodit vaikuttavat perustelluilta ja sopivilta.