Vastustetun sisäänhengitysharjoittelun vaikutus hengityslihasten voimantuottoon, kestävyyssuorituskykyyn ja koettuun rasitukseen submaksimaalisessa polkupyöräergometrikuormituksessa sekä hengitysharjoitellessa kestävyysharjoitelleilla miehillä

Abstract

Johdanto. Urheilijat ja valmentajat etsivät koko ajan uusia tapoja parantaa suorituskykyä sekä tapoja, joilla voisivat saada kilpailuetua. Yksi näistä tavoista on vastustettu sisäänhengitysharjoittelu, jonka avulla on voitu parantaa urheilijoiden suorituskykyä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin vastustetun sisäänhengitysharjoittelun vaikutuksia hengityslihasten voimantuottoon, kestävyyssuorituskykyyn ja koettuun rasitukseen submaksimaalisessa kuormituksessa sekä hengitysharjoitellessa kestävyyskuntoilija miehillä. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin satunnaistettuna kontrolloituna tutkimuksena. Tutkittavat olivat 21-44 -vuotiaita kestävyysharjoitelleita miehiä (n=17, ikä 30 ± 7 v, pituus 1,79 ± 0,07 m, paino 77,8 ± 7,4 kg, rasvaprosentti 13,5 ± 3,3 % ja VO2max 49,71 ± 3,66 ml/kg/min.). Tutkittavat jaettiin satunnaisesti koe- ja kontrolliryhmiin. Molemmat ryhmät suorittivat alkutestit- ja lopputestit sekä harjoittelivat 4 viikon ajan. Kontrolliryhmän käyttämä vastus hengitysharjoittelussa oli huomattavasti pienempi (20 - 25 cmH2O vs. 90 - 120 cmH2O). Molemmat ryhmät harjoittelivat 5 kertaa viikossa vapaavalintaisina päivinä 30 hengitystä kerrallaan. Harjoittelussa käytettiin vastusta vain sisäänhengitettäessä. Sekä alku- että lopputesteissä tutkittavilta mitattiin pituus, paino, kehonkoostumus, sisään- ja uloshengityslihasten voimantuotto ennen rasitusta, sisään- ja uloshengityslihasten voimantuotto rasituksen jälkeen, maksimaalisessa polkupyöräergometritestissä mitattiin maksimiteho, veren laktaatti, testin kesto ja maksimisyke. Lisäksi alkumittauksissa tutkittavilta mitattiin maksimimaalinen hapenottokyky ja spirometria. Tilastollinen tarkastelu tehtiin käyttäen IBM SPSS 24.0 -ohjelmaa. Tilastollinen analyysi suoritettiin yksisuuntaisten toistomittausten varianssianalyysillä (ANOVA). Tulokset. Sisäänhengityslihasten maksimaalinen voimantuotto (MIP, maximal inspiratory pressure) parani kummallakin tutkimusryhmällä merkitsevästi (p < 0,001). Lisäksi koko tutkimusryhmän ja kontrolliryhmän rasituksen jälkeiset uloshengityslihasten maksimaalisen voimantuoton arvot (MEP, maximal expiratory pressure) olivat merkitsevästi suurempia interventiojakson jälkeen kuin ennen interventio jaksoa (p < 0,05). Rasitus laski MEP:a molemmissa mittauspisteissä (p < 0,05). Loppumittauksissa MIP oli merkitsevästi pienempää rasituksen jälkeen, kuin ennen rasitusta (p < 0,001). MIP oli merkitsevästi pienempää alkumittauksissa ennen rasitusta MEP:n verrattuna (p < 0,05). Kestävyyssuorituskyvyssä tai koetussa rasituksessa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Johtopäätökset. Maksimaalinen porrattainen polkupyöräergometrillä tehty kestävyyssuoritus aiheuttaa väsymystä sisäänhengityslihaksissa. Vastustettu sisäänhengitysharjoittelu on tehokas tapa lisäämään sisäänhengityslihasten maksimaalista voimantuottoa kestävyyskuntoilua harrastavilla miehillä ja vähentämään kuormituksesta aiheutuvaa voimantuoton laskua. Tutkimusnäytön mukaan vastustetusta sisäänhengitysharjoittelusta voi olla apua ilman virtauksen parantamiseen keuhkoissa, mutta ei keuhkojen tilavuuden lisäämiseen. Aiemman kirjallisuuden perusteella sisäänhengityslihasten harjoittaminen (IMT, inspiratory muscle training) voi parantaa kestävyyssuorituskykyä ja vähentää koettua rasitusta submaksimaalisessa kuormituksessa, vaikka tätä ilmiötä ei havaittu tässä tutkimuksessa.