Käytösongelmien, työrauhan ja opettajaminäpystyvyyden yhteys alakoulun opettajien työtyytyväisyyteen

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin käytösongelmien, työrauhan sekä opettajien käyt-täytymisen ohjaamisen minäpystyvyyden yhteyttä opettajien työtyytyväisyy-teen. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena ja aineistona käytettiin ProKoulu-hankkeen aineistoa. Aineisto muodostui 2.-6.-luokkalaisten luokkatasolle aggregoiduista vastauksista luokan työrauhaa ja käytösongelmia koskien sekä opettajien vastauksista liittyen luokan työrauhaan, luokalla olevien käytösongelmaisten oppilaiden lukumäärään, käyttäytymisen ohjaamisen minäpystyvyyteen ja opettajan kokemaan työtyytyväisyyteen. Aineisto analysoitiin hierarkkisella regressionalyysilla käyttämällä SPSS 26-ohjelmistoa. Tulosten mukaan käytösongelmat eivät olleet yhteydessä opettajien kokemaan työtyytyväisyyteen, sen sijaan opettajan arvio luokan työrauhasta oli. Työrauhan yhteys kuitenkin hävisi, kun huomioitiin opettajan käyttäytymisen ohjaamisen minäpystyvyys. Käyttäytymisen ohjaamisen minäpystyvyys oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä opettajien työtyytyväisyyteen: mitä korkeampi minäpystyvyys opettajalla oli, sitä korkeammaksi opettaja arvioi työtyytyväisyytensä. Tutkimuksen tulosten perusteella opettajien käyttäytymisen ohjaamisen minäpystyvyys on keskeinen opettajan työtyytyväisyyteen yhteydessä oleva tekijä. Opettajien käyttäytymisen ohjaamisen minäpystyvyyteen tulisikin kiinnittää huomiota jo opettajankoulutuksessa, jotta opettajat tuntisivat olevansa valmiita vastaamaan työrauhahaasteisiin luokissaan ja voisivat kokea korkeaa tyytyväisyyttä ja sitä kautta hyvinvointia työssään.