Luokan inklusiivisuus, sekä opettajien inkluusioasenteet ja käyttäytymisen ohjaamisen minäpystyvyys oppilaiden kokeman työrauhan selittäjinä

Abstract

Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, selittävätkö luokan inklusiivisuus, sekä opettajien inkluusioasenteet ja käyttäytymisen ohjaamisen minäpystyvyys 5.–6.-luokkalaisten oppilaiden kokemaa työrauhaa. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena, ja sen aineistona käytettiin ProKoulu -hankkeen yhteydessä kerättyä dataa. Aineisto muodostui 5.- ja 6.-luokkalaisten luokkatasolle aggregoiduista vastauksista luokan työrauhaa koskien, sekä opettajien vastauksista liittyen inkluusioasenteisiin, inkluusioon liitettyihin huoliin ja käyttäytymisen ohjaamisen minäpystyvyyteen. Luokan inklusiivisuutta mitattiin opettajien raportoimilla tiedoilla sellaisten oppilaiden lukumäärästä luokissa, jotka saivat erityistä tai tehostettua tukea, tai joilla ilmeni opettajan arvion mukaan käyttäytymisen, tarkkaavuuden tai oppimisen haasteita. Tutkimusmenetelmänä hyödynnettiin hierarkkista regressioanalyysia. Vain opettajien käyttäytymisen ohjaamisen minäpystyvyys selitti oppilaiden kokemaa työrauhaa tilastollisesti merkitsevästi: mitä korkeampi minäpystyvyys opettajalla oli, sitä paremmaksi oppilaat arvioivat luokan työrauhan. Tulosten perusteella opettajan minäpystyvyydellä on merkittävä rooli sen kannalta, millaiseksi oppilaat työrauhan luokassaan kokevat. Opettajien minäpystyvyyden rakentumiseen etenkin inklusiivisten menetelmien käyttämisen ja käyttäytymisen ohjaamisen osalta tulisi kiinnittää huomiota jo opettajankoulutuksen aikana, jotta aloittelevat opettajat tuntisivat olevansa valmiita vastaamaan työrauhahaasteisiin ja erilaisten oppilaiden tarpeisiin luokissaan.