Lower-secondary school English teachers' attitudes towards different self-assessment methods

Abstract

Itsearvioinnin merkitys on korostunut niin kotimaisessa kuin kansainvälisessä opetustyössä, ja esimerkiksi vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelma (POPS) korostaa itsearvioinnin tärkeyttä vaatimalla monipuolista arviointia sekä alakoulun että yläkoulun koulutyöhön. Itsearvioinnin näkyvyys opetuksen kentällä on myös lisännyt sen näkyvyyttä tutkimuskentällä sekä Suomessa että ulkomailla, ja tyypillinen itsearviointiin liittyvä tutkimustyyppi on asennetutkimus. Monissa aiemmissa asennetutkimuksissa on kartoitettu sekä opettajien että oppilaiden asenteita itsearviointia kohtaan, mutta pääpaino aiemmassa tutkimuksessa on ollut asenteissa koko itsearvioinnin ilmiötä kohtaan. Tästä syystä tämä tutkimus keskittyy tarkastelemaan rajatumpaa näkökulmaa, sillä huomio ei ole itsearvioinnin ilmiössä, vaan sen konkreettisissa menetelmissä, joita on ainoastaan sivuttu aiemmissa asennetutkimuksissa. Tutkimuksessa selvitetään yläkoulun englanninopettajien asenteita tiettyjä itsearviointimenetelmiä kohtaan. Aineisto kerättiin aiempien tutkimusten tavoin kyselytutkimuksella, joka julkaistiin tammikuussa 2021 ja johon osallistui 31 yläkoulun englanninopettajaa ympäri Suomea. Kyselyyn on koottu erilaisista tutkimuksista ja muista alan lähteistä 12 erilaista itsearviointimenetelmää. Analyysissä nämä menetelmät on jaoteltu kolmeen päätyyppiin niiden keskeisimpien ominaisuuksiensa perusteella: strukturoituihin, integroituihin ja ohjaaviin menetelmiin. Menetelmistä itsearviointilomakkeet, tavoitekartat, osaamispistetaulukot ja oppimispäiväkirjat on luokiteltu strukturoiduiksi menetelmiksi siksi, että ne ovat alun perin suunniteltu itsearviointiaineiston keruuta varten. Integroituja menetelmiä edustavat oppikirjojen itsearviointitehtävät, portfoliot, Eurooppalainen kielisalkku sekä lunttilappukoe, sillä ne keräävät itsearviointia naamioitumalla muun koulutyön ja eri tavoitteiden taakse. Ohjaavia menetelmiä edustavat itsearviointikeskustelu, sähköiset sovellukset, aiheeseen herättely ja porrastettu tasokoe, jotka ovat vuorovaikutteisia menetelmiä. Tutkimus pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: (1) Millaista tietoa, ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä opettajilla on erilaisten itsearviointimenetelmien suhteen? (2) Onko itsearvioinnin päätyyppeihin kohdistuvissa asenteissa eroa ja jos on, miksi? Keskeisimmät tulokset osoittavat, että opettajien tietämys metodeista on varsin laaja ja melkein kaikki menetelmät ovat vastaajille tuttuja ennestään. Ajatukset ja tunteet vaihtelevat, ja kuhunkin menetelmään liitetään sekä vahvuuksia ja heikkouksia, mutta monia vastauksia yhdistää se, että useita menetelmiä pidetään työläinä ja aikaa vievinä. Käyttö on laajaa, sillä jokaista menetelmää ilmoitetaan käytetyn vähintään joskus. Itsearviointilomakkeet, oppikirjan tehtävät ja itsearviointikeskustelu ovat selkeästi suosituimmat ja tyypillisimmin käytetyt menetelmät. Päätyypeistä suurimmassa suosiossa ovat ohjaavat menetelmät, sillä etenkin niiden käyttö on merkittävästi laajempaa kuin strukturoitujen ja integroitujen. Tutkimuksen tulokset antavat hyvän jalansijan tulevalle tutkimukselle, joka esimerkiksi pyrkii tarkastelemaan asenteita laajemmalla otannalla. Tuloksia voidaan hyödyntää myös opetustyössä ja sen suunnittelussa, sillä esimerkiksi opettajien tuntemusta eri itsearviointimenetelmistä voidaan lisätä tutkimuksen luoman pohjan avulla.