Yläkoulun liikunnanopettajien käsityksiä ja kokemuksia oppilaiden autonomian tukemisesta liikunnanopetuksessa

Abstract

Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää yläkoulun liikunnanopettajien käsityksiä ja kokemuksia oppilaiden autonomian tukemisesta liikunnanopetuksessa. Tavoitteena oli selvittää liikunnanopettajien omakohtaisia kokemuksia siitä, miten oppilaiden autonomian tukeminen näyttäytyy heidän liikunnanopetuksessaan. Tavoitteena oli myös saada tietoa siitä, millaisia keinoja yläkoulun liikunnanopettajat käyttävät tukeakseen oppilaiden autonomiaa ja kokevatko he tarvitsevansa apua oppilaiden autonomian tukemisessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, sillä tutkittavasta ilmiöstä haluttiin saada syvällisempää tietoa. Aineisto koostui neljän yläkoulun liikunnanopettajan teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat Etelä- ja Pohjois-Suomesta. Heistä kaksi oli naisia ja kaksi miehiä. Teemahaastattelut toteutettiin etäyhteyksien välityksellä vallinneen koronapandemian vuoksi. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jossa aineiston sisältö ryhmiteltiin ja yhdisteltiin eri luokiksi. Tutkimukseen osallistuneet liikunnanopettajat kokivat autonomian ja autonomian tuen positiivisena ja tärkeänä asiana. Liikunnanopettajan antaman autonomian tuen nähtiin lisäävän oppilaiden aktiivisuutta tunnilla. Liikunnanopettajat käyttivät erilaisia keinoja oppilaiden autonomian tukemisessa, etenkin vaihtoehtojen antaminen nousi esille jokaisen opettajan kohdalla. Oppilaiden autonomian tukemiseen liittyi myös haasteita, sillä oppilaiden kyky ottaa vastuuta omasta toiminnasta vaihteli eri oppilaiden ja ryhmien välillä. Liikunnanopettajat kokivat, että heillä on enimmäkseen riittävät valmiudet oppilaiden autonomian tukemiseen, mutta osoittivat myös kiinnostusta kehittää omaa osaamistaan ja halua osallistua koulutukseen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että oppilaiden autonomian tukeminen koettiin merkityksellisenä asiana liikunnanopetuksessa. Opettajilla oli useita keinoja oppilaiden autonomian tukemiseen, ja ne olivat aiempien tutkimusten kanssa samansuuntaisia. Uutena asiana nousi esille se, että oppilaiden autonomian tukeminen ei ole niin yksiselitteistä ja siksi autonomiaa tulisi tuoda opetukseen vähitellen oppilaiden kehityksen taso ja yksilölliset valmiudet huomioiden.