Avioero ilmiönä lastensuojelussa

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten avioero ilmiönä näyttäytyy lastensuojelussa. Tutkielman aihe on ajankohtainen, koska avioeroon päätyy vuosittain noin 13 000–14 000 parisuhdetta, mikä samalla koskettaa noin 30 000 lasta vuodessa. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, joka toteutetaan narratiivisena yleiskatsauksena. Tutkielman aineisto kerätään tieteellisistä julkaisuista. Tutkielmassa pohditaan löydetyn tiedon hyödynnettävyyttä ja luotettavuutta.

Avioero koskettaa voimakkaasti puolisoiden yhteisiä lapsia ja vaikuttaa lasten elämään, koska avioero ei ole vain puolisoiden välinen ero, vaan ero myös yhteisiin lapsiin. Lasten koti hajoaa ja perheestä muodostuu uudenlainen perhe. Suurin osa vanhemmista ratkaisee lapsiin liittyvät erimielisyydet yhteistuumin, mutta osa vanhemmista jää ongelmatilanteen valtaan. Lastensuojelun tarve on perhekohtainen, ja taustalla on monimutkaisia ongelmia. Ongelmatilanteet haastavat lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä, jos puolisoiden avioero on riitaisa ja kiistaa tulee lasten huoltoon ja tapaamisiin liittyvissä asioissa. Lapsille paras vaihtoehto on vanhempien avioliitto, mutta tämän epäonnistuttua lapset voivat asua kahdessa kodissa. Aiheettomat lastensuojeluilmoitukset kuormittavat lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä, kun avioeron vuoksi toinen vanhemmista ei luota toiseen vanhempaan. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöille kohdistuu työskentelypaineita, koska avioerot haastavat monimutkaisten kuvioiden kanssa sekä vanhemmat taistelevat lasten huoltajuudesta. Voidaan todeta, että avioero ilmiönä näyttäytyy lastensuojelussa monin eri tavoin, mikä haastaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä.