Lasten kuuleminen Helsingin Sanomien lapsiin liittyvissä lehtijutuissa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia lasten näkemysten kuule mista Helsingin Sanomissa. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (12. ja 13. artikla 1989) mukaan lasten näkemysten kuuleminen heitä koskettavissa asioissa on keskeistä lasten osallisuuden toteuttamisessa. Koska lasten kuuleminen ja osallisuus ovat olleet yksi lapsen oikeuksien sopimuksen haastavimmaksi osoittautuneita artikloita, on tärkeä tutkia, miten lapsia on kuultu joukkotiedotusvälineissä. Tutkielman käytössä oli vuonna 2018 satunnaisotannalla kerätty aineisto vuosikertojen 1997, 2007 ja 2017 Helsingin Sanomien (HS) lapsia koskevasta uutisoinnista. Tähän tutkielmaan aineisto rajattiin niihin aikuisten kirjoittamiin lehtijuttuihin, joissa lapsia oli tavalla tai toisella kuultu. Tutkimus toteutettiin diskurssianalyysin keinoin analysoimalla lehtijutuissa ilmeneviä puhetapoja, jotka tunnistettiin lehtijutun sävyn, funktion, kielellisten piirteiden sekä lapselle ja aikuiselle rakentuneiden subjektipositioiden avulla. Aineiston analyysissa tunnistettiin kolme puhetapaa: lapsi tulevana aikuisena, lapsi huomiokoukkuna ja lapsi sopimattomana toimijana. Lapsi tulevana aikuisena puhetapaan sisällytettiin kaksi puhetapavariaatiota: kasvatettava lapsi ja suojeltu lapsi. Myös lapsi huomiokoukkuna puhetapaan liitettiin kaksi variaatiota: ilahduttava lapsi ja välineellistetty lapsi. Lapsen kuuleminen jäi HS:n lehtijutuissa muodolliseksi lapsen subjektiposition asettuessa puhetavoissa hierarkisesti aikuisen position alapuolelle. Lehtijuttujen lapsi-aikuinen hierarkiaa voitaisiin purkaa vahvistamalla lapsen arvoa painottavaa lapsuuskuvaa ja välttämällä lapsen naiiviuden korostamista sekä lapsen ja aikuisen asiantuntijuuden vertailemista.