2000-luvun ensimmäiset vuosikymmenet ovat tuoneet kielitaidon arviointiin ja opetukseen merkittäviä muutoksia. Näkemys kielestä ja kielitaidosta on laajentunut formalistisista ja struktuureja painottaneista näkemyksistä funktionaalisiin, kielen käyttöyhteyksiä ja vuorovaikutusta painottaviin näkemyksiin. (ks esim. Huhta & Hildén 2016.) Suomalaisessa koulutuspolitiikassa on myös tapahtunut suuria muutoksia, ja koulutusjärjestelmää on uudistettu taajaan. Yksi suurimmista viime aikojen koulutusuudistuksista on ollut ammatillisen koulutuksen reformi, joka astui voimaan vuonna 2018. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien maahanmuuttajataustaisten suomi toisena kielenä -opiskelijoiden määrä on kasvanut huomattavasti viimeisen vuosikymmenen aikana.
Maisterintutkielmassani tutkin kahden ammatillisen koulutuksen kentällä toimivan suomi toisena kielenä -opettajan kokemuksia kielitaidon arvioinnista vuosina 2009 ja 2019. Laadullisen tutkimukseni aineisto koostuu kahdesta vuonna 2009 ja kahdes
ta vuonna 2019 nauhoitetusta haastattelusta. Samoja opettajia haastateltiin siis kaksi kertaa. Tutkimusmenetelmänä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysiä (Tuomi & Sarajärvi 2009). Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Miten ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien S2-oppijoiden kielitaidon arviointi on muuttunut kymmenessä vuodessa? 2) Miten opettajat kokevat nämä muutokset?
Ammatillisen koulutuksen reformin myötä kielitaidon lähtötasovaatimuksista luovuttiin koulutuspoliittisista syistä. Taustalla vaikutti valtion kotouttamispolitiikan linjaus työllistymisen ja integraation tehostamiseksi nopeasti kasvaneen maahanmuuttajamäärän vuoksi.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että koulutus- ja kotoutumispolitiikan muutokset vaikuttavat myös S2-opettajien arviointikäytänteisiin ja -kokemuksiin. Opettajien kokemuksen mukaan maahanmuuttajaopiskelijoiden määrän kasvettua ja kielitaidon lähtötasovaatimusten poistuttua myös opiskelijoiden kielitaidon taso on alhaisempi kuin ennen. Tästä johtuen opiskelijat tarvitsevat enemmän kielellistä ja opiskeluvalmiuksia kehittävää ohjausta ja tukea kuin ennen. Ammatillisen koulutuksen kielitaidon arviointi on määritelmiltään väljempää kun ennen, minkä S2-opettajat kokevat epämääräiseksi. Ammatillisen koulutuksen ja kotouttamispolitiikan voimakas työelämäpainotus aiheuttaa S2-opettajille paineita, koska he kokevat, ettei kielenopetus saisi viedä aikaa, vaikka toisaalta riittävää kielitaitoa vaaditaan. He kokevat siis, että kielenopetuksen arvostus on laskenut. Arvioinnissa opettajat painottavat holistista ja viestinnällistä näkemystä kielitaidosta. He pitävät tärkeänä opiskelijoiden asiantuntevaa ohjausta ja koulutuspolun kokonaisuuden hahmottamista.
Tutkimuksen tulokset tuovat lisäarvoa ammatillisen koulutuksen ja kielitaidon arvioinnin tutkimusaloille, sekä ovat hyödynnettävissä kotoutumisen problematiikan tutkimisessa.
...
