Kahdeksan viikon voimaharjoittelun vaikutus loppukirikykyyn kestävyysurheilijoilla

Abstract

Johdanto. Nykyään useissa kestävyyslajeissa, kuten maastohiihdossa ja juoksussa, sijoitukset ratkaistaan vasta loppukirissä. Kestävyyslajien luonne on muuttunut viimeisten vuosien aikana, joten voima, nopeus ja anaerobisten ominaisuuksien merkitys on kasvanut kestävyysurheilijoilla. Voimaharjoittelun vaikutusta loppukiriin ei ole tutkittu paljon. Neljä loppukiritutkimusta osoittaa, että voimaharjoittelu vaikuttaa positiivisesti kestävyysurheilijoiden loppukiriin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, vaikuttaako kahdeksan viikon voimaharjoittelujakso juosten tehtyyn loppukirikykyyn kestävyysurheilijoilla.

Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 18 kestävyysurheilijaa, joista miehiä oli 10 (ikä 30.1 ± 5.1 vuotta; pituus 182.9 ± 6.6 cm; paino 76.1 ± 7.6 kg; Vo2max 55.1 ± 4.7 ml/kg/min) ja naisia oli 8 (ikä 26.6 ± 2.3 vuotta; pituus 169.9 ± 6.6 cm; paino 64.6 ± 6.7 kg; Vo2max 48.3 ± 1.8 ml/kg/min). Tutkimus sisälsi kahdeksan viikon intervention, jossa tehtiin yhdistettyä maksimi ja plyometrista voimaharjoittelua. Ennen ja jälkeen intervention oli kaksi peräkkäistä testipäivää. Ensimmäisenä mittauspäivän aamuna oli Vo2max -testi ja CMJ (esikevennyshyppy). Iltapäivällä oli anaerobisen kapasiteetin testi. Toisena mittauspäivän aamuna oli kehonkoostumusmittaus sekä voima- ja nopeustestit. Iltapäivällä oli simuloitu loppukiritesti. Edellä mainittujen testien lisäksi tutkittavat pitivät harjoituspäiväkirjaa koko tutkimuksen ajan. Lisäksi voimaharjoittelun kehittymistä seurattiin päiväkirjalla.

Tulokset. Kestävyysurheilijoiden loppukirinopeus parani 2 ± 5 % alku- ja lopputestien välillä (p = 0.049). Ennen ja jälkeen Vo2max -testiä suoritettu CMJ parani alku- ja loppumittauksien välillä (p < 0.01; p < 0.05). Mittauskertojen välissä havaittiin parannusta myös anaerobisen testin ajassa, (p < 0.01), jalkaprässin 1 RM:ssä (yhden toiston maksimissa) (p < 0.05) sekä vauhdittomassa pituudessa (p < 0.001). Lisäksi parannusta havaittiin arvioidun 1 RM puolikyykyn tuloksessa 16 % viikkojen 4–8 välillä (p < 0.001). Juoksunopeudessa ja dynaamisessa jalkaprässissä ei havaittu muutoksia.

Johtopäätökset. Tässä tutkimuksessa voimaharjoittelulla oli positiivinen vaikutus loppukirikykyyn kestävyysurheilijoilla. Pienetkin parannukset loppukirissä voivat olla hyvinkin merkittäviä ja tärkeitä korkealla tasolla kilpailtaessa, jolloin urheilijoiden väliset erot ovat erittäin pienet. Tämän tutkimuksen perusteella, yhdistetty maksimi ja plyometrinen voimaharjoittelu parantaisi loppukirikykyä kestävyysurheilijoilla, mikä tukee aikaisempien tutkimuksien tuloksia, mutta lisätutkimuksia aiheesta tarvitaan.

Introduction. The importance of the last couple hundred meters have become more significant in different endurance sports like distance running and cross-country skiing. Because endurance events have changed in the last few years, endurance athletes need more strength, speed and anaerobic characteristics than before. There are not many studies made for endurance sports that show the impact of the last hundred meters. However, there are studies that strength training would affect in positive way to final sprint ability in distance running and cycling in endurance athletes. The aim of this study is to find out if the eight weeks long scheduled strength training affects to endurance and recreational endurance athletes` capabilities at the end of the race.

Methods. In this study, there was 18 endurance and recreational endurance athletes which 10 were men (age 30.1 ± 5.1 year; height 182.9 ± 6.6 cm; weight 76.1 ± 7.6 kg; Vo2max 55.1 ± 4.7 ml/kg/min) and 8 were women (age 26.6 ± 2.3 year; height 169.9 ± 6.6 cm; weight 64.6 ± 6.7 kg; Vo2max 48.3 ± 1.8 ml/kg/min). Study included eight weeks strength training intervention. Before and after strength training intervention, there were two test days. In the first day morning, there was Vo2max -test and CMJ (countermovement jump). In the afternoon, there was anaerobic capacity test. In the second day morning, there was body composition measurement and strength and speed tests. In the afternoon, there was stimulated running test with final sprint. Subjects kept training and strength training diaries whole study period.

Results. Final sprint speed improved 2 ± 5 % after intervention (p = 0.049). Before and after Vo2ma x -test, subjects improved CMJ between pre- and posttests (p < 0.01; p < 0.05). Anaerobic capacity test time (p < 0.01), 1RM leg press (p < 0.05) and standing long jump improved (p < 0.001) between pre- and posttests. In addition, estimated 1RM half squat improved 16 % between the fourth and eight weeks (p < 0.001). Running speed (10 and 20 m) and dynamic leg press results did not improve after the intervention.

Conclusion. It could be speculated that even a small improvement in sprint capability will have a critical impact for athlete who is competing in a high level where differences between athletes are extremely small. Based on this study, strength training could improve sprinting abilities in endurance athletes. More studies are needed.