Tutkimuksessa kartoitetaan oppijansuomen B1-kielitaitotason kirjoitetuissa teksteissä ilmeneviä n-grammeja. Kielentutkimuksessa n-grammeilla tarkoitetaan tutkittavassa kieliaineistossa usein toistuvia, n-määrästä sanoja koostuvia sanaketjuja. Niiden ei tarvitse olla esimerkiksi kieliopillisesti täydellisiä rakenteita tai idiomeja. (Biber, Johansson, Leech, Conrad & Finegan 1999: 989–990; Granger & Paquot 2008: 38–39.) Tutkimus sijoittuu teoreettiselta viitekehykseltään tiiveimmin fraseologiaan, joka on kielentutkimuksen ala, jossa tutkitaan ennen kaikkea kielen käyttöä ja sen erilaisia valmisrakenteisia yksiköitä. N-grammit lukeutuvat sanojen syntagmaattisia myötäesiintymiä ilmaiseviin fraseologisiin yksikköihin.
Tutkimuksen merkittävimpänä tavoitteena on selvittää, millaisia n-grammeja Eurooppalaisella viitekehyksellä (EVK 2003) B1-kielitaitotasolle arvioidut suomenoppijat kirjoitetuissa teksteissään tuottavat ja mitä n-grammit kykenevät B1-tasoisen oppijansuomen leksikaalisista ja
rakenteellisista piirteistä kertomaan. Samalla tutkimuksella halutaan laajentaa fraseologista oppijansuomen tutkimusta n-grammien osalta sekä kokeilla erilaisten metodien toimivuutta n-grammien tarkastelussa. Tutkimuksen aineistona toimii Kansainvälinen oppijansuomen korpus (ICLFI), jota lähestytään korpusvetoisella tutkimusmetodilla. Tutkimuksen aluksi korpuksen B1-taitotasoarvioinnin saaneista teksteistä haetaan korpusohjelmalla kaikki niissä esiintyvät, ennalta määrätyt raja-arvot ylittävät 3-, 4-, 5- ja 6-grammit, jotka kootaan yhdeksi listaksi frekvenssiensä mukaan järjestäen. Näitä n-grammeja analysoidaan tämän jälkeen leksikon osalta siten, että n-grammien sanoista laaditaan omat sananmuoto- ja lemmalistansa, ja rakenteiden puolesta niin, että huomio kiinnitetään ensi sijassa sellaisiin n-grammeihin, joihin sisältyy finiittiverbi, verbiliitto tai osa verbiliitosta. Verbillisistä n-grammeista selvitetään, mitä tempuksia ja syntaktisia lausetyyppejä (VISK § 891) niissä ilmenee ja kuinka paljon.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että leksikkonsa puolesta B1-tasoiset suomenoppijat käyttävät paljon natiivisuomestakin tuttua sanastoa, mutta mukana on myös joitain selkeitä leksikaalisia yliedustumia. Ne selittyvät pitkälti tekstien tehtävänannoilla. Sananmuotojen perusteella oppijat suosivat verbeissä runsaasti yksikön ensimmäisen persoonan muotoja. N-grammien lemmoissa edustuvat sanaluokkien osalta eniten nominit (45 %) ja verbit (32 %). Rakenteiden puolesta oppijansuomessa käytetään tempuksien osalta ylivoimaisesti eniten preesensiä (88,6 % verbillisten n-grammien esiintymistä). Syntaktisista lausetyypeistä käytetyin on kopulalause, jota ilmentää 36,4 prosenttia verbillisten n-grammien esiintymistä. Muina yleisluontoisina huomioina todetaan muun muassa, että n-grammeista yli 80 prosenttia on 3-grammeja ja että n-grammeissa esiintyy verrattain vähän kielenvastaisia muotoja. Moduksista indikatiivi on yhtä konditionaalimuotoista n-grammia lukuun ottamatta ainoa verbillisissä n-grammeissa käytetty tapaluokka. Verbittömät n-grammit toimivat tulosten perusteella pääosin asioiden rinnastajina sekä suhteuttavat tapahtumia aikaan. Tutkimustulokset lisäävät tietoa oppijankielen fraseologisista piirteistä ja viitoittavat osaltaan tietä mahdolliselle tulevalle tutkimukselle aiheesta.
...
