Språklärare som problemlösare : en undersökning av svensklärares praxis i utmanande undervisningssituationer

Abstract

Tämä tutkielma keskittyy ruotsin tunneilla esiintyvään häiriökäyttäytymiseen. Tutkielmassa tarkastellaan aiheen teoriataustaa ja tutkitaan opettajien käsityksiä häiriökäyttäytymisestä sekä sen mahdollisista syistä. Lisäksi selvitetään millaisia häiriökäyttäytymisen ennaltaehkäisy- ja ratkaisukeinoja opettajat käyttävät. Tutkielman tarkoituksena on luoda kokonaiskuvaa häiriökäyttäytymisestä ilmiönä, lisätä opettajien tietoisuutta ja tuoda esiin konkreettisia keinoja, joita opettajat voivat hyödyntää käytännön työssään. Tutkielman aineisto koostuu viidestä teemahaastettelusta ja aineiston analyysimetodina käytetään kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että häiriökäyttäytymisenä pidetään yleensä toisia häiritsevää ja opetusta keskeyttävää ulospäin suuntautuvaa käytöstä. Sisäänpäin suuntautuvaa käytöstä ei sen sijaan pidetä samalla tavoin häiritsevänä. Tutkielman mukaan tyypillisimpinä syinä häiriökäyttäytymisen takana nähdään yhteiskunnallisia muutoksia, koulu- ja kotikohtaisia tekijöitä ja oppilaslähtöisiä syitä. Ruotsin tunneille tyypillisiksi häiriökäyttäytymistä aiheuttaviksi tekijöiksi luokitellaan motivaation puute, negatiivinen asennoituminen sekä kokemus kielen vaikeudesta ja merkityksettömyydestä. Tutkimuksen mukaan häiriökäyttäytymisen ennaltaehkäisykeinoina käytetään erilaisia käytännön toimia sekä vuorovaikutuksellisia että pedagogisia keinoja. Ratkaisukeinoina puolestaan käytetään sanallisia ja sanattomia viestejä sekä keskustelua yksittäisen oppilaan tai oppilasryhmän kanssa. Suosittuja ratkaisukeinoja ovat myös palkkiot ja lievät rangaistukset. Jonkin verran käytetään ekosysteemiin perustuvia ratkaisukeinoja. Sisäänpäin suuntautuneeseen häiriökäyttäytymiseen puututaan pääosin samoilla keinoilla. Lisäksi käytössä on henkilökohtaisempia ratkaisumalleja. Tutkimuksen mukaan häiriökäytöstilanteissa pidetään tärkeänä, että häiritsevästi käyttäytyvä oppilas tulee huomioiduksi. Tuloksissa painoittuivat vahvasti oppilaan ymmärtäminen, positiivinen pedagogiikka ja oppilaslähtöiset ratkaisut. Tutkimuksen mukaan häiriökäyttäytyminen tulee edelleen lisääntymään ja monimuotoistumaan tulevaisuudessa. Ratkaisuna oppilaiden häiriökäyttäytymistä ilmiönä tulisi käsitellä enemmän pedagogissa opinnoissa ja koulutukseen pitäisi lisätä erityispedagogiikan kursseja. Lisäksi koulutusta tulisi muokata vastaamaan paremmin työelämää ja jo työssä oleville opettajille tulisi tarjota lisäkoulutusta. Koulujen resursseja tulisi lisätä ja opetusryhmiä pienentää. Lisäksi kouluissa pitäisi ottaa käyttöön tunnetaitoja ja suvaitsevaisuutta opettavia toimintamalleja ja projekteja. Oppilaille tulisi myös opettaa teon ja seurauksen yhteyttä.