Opettajan ohjaustyylin yhteys 1. luokan oppilaiden fysiologiseen stressiin

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin opettajan ohjaustyylin yhteyttä ensimmäisellä luokalla olevien oppilaiden fysiologiseen stressiin. Tutkimuksen aineisto kerättiin osana Jyväskylän yliopiston Teacher and Student Stress and Interaction in Classroom (TESSI) -hanketta vuosina 2017-2022. Tutkimukseen osallistui 53 ensimmäisen luokan opettajaa ja 277 oppilasta. Stressiä mitattiin oppilaiden kortisoliarvojen avulla. Oppilailta kerättiin sylkinäytteitä kuusi kertaa koulupäivän aikana. Ohjaustyyliä arvioitiin Early Childhood Classroom Observation Measure (ECCOM) -havainnointimenetelmän avulla. Oppilaiden välisiä kortisoliarvojen muutoksia tutkittiin parittaisen t-testin avulla. Opettajan ohjaustyylin yhteyttä oppilaiden kortisoliarvoihin selvitettiin puolestaan korrelaatiokertoimien avulla.

Tulokset osoittivat, että oppilaiden kortisoliarvoissa tapahtui muutosta aamupäivän ja iltapäivän mittauskertojen välillä. Oppilaiden kortisoliarvot olivat aamupäivällä korkeammat kuin koulupäivän päättyessä. Lisäksi tulokset osoittivat, että mitä vähemmän lapsilähtöistä ohjaustyyliä opettaja käytti, sitä korkeammat kortisoliarvot oppilailla oli iltapäivällä. Puolestaan, mitä enemmän opettajajohtoista ohjaustyyliä opettaja käytti, sitä korkeammat oppilaiden kortisoliarvot olivat iltapäivällä.

Tämän tutkimuksen tulokset toivat uutta tietoa ohjaustyylin yhteydestä oppilaiden fysiologiseen stressiin. Opettajankoulutuksessa olisi tärkeää tuoda esille eri ohjaustyylejä sekä niiden merkitystä oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta. Opettajien tulisikin pystyä reflektoimaan omaa toimintaansa luokassa, jotta opetus- ja ohjauskäytänteet tukisivat oppilaiden hyvinvointia ja vähentäisi heidän stressiään kouluarjessa.