Ensimmäisen luokan oppilaiden ajatuksia empatiasta ja alkuopettajien näkemyksiä empatiakasvatuksesta

Abstract

Empatian ja yleisesti tunnetaitojen merkitys on tiedostettu aiemmin, mutta niitä on vasta hiljattain tuotu näkyvämmin esiin koulukontekstissa ja yleisessä keskustelussa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia ajatuksia ensimmäisen luokan oppilailla on empatiasta ja millaisena alkuopettajat näkevät empaattisen lapsen, mitä tavoitteita he liittävät empatiakasvatukseen ja millä tavoin he toteuttavat empatiakasvatusta omassa työssään. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin alkuopettajien näkemyksiä empatiataitojen merkityksestä koulussa ja lasten tulevaisuudessa. Tutkimus on kaksiosainen ja luonteeltaan laadullinen. Tutkimuksen ensimmäisen osan aineisto koostui kahden oppitunnin mittaisen intervention yhteydessä toteutetuista keskusteluista ja draamaharjoituksesta, jotka videoitiin. Tutkimukseen osallistui yhteensä 22 ensimmäisen luokan oppilasta. Tutkimuksen toista osaa varten haastateltiin kahdeksaa alkuopettajaa. Tutkimuksen taustalla on fenomenografinen ja fenomenologinen tutkimussuuntaus. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti. Analysoinnissa käytettiin sekä kuvailevaa kerrontatyyliä että aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysiä. Empatian käsite ei ollut oppilaille tuttu. Keskusteluun osallistuneet oppi-laat toivat esiin kykyään pohtia toisen kokemia tunteita sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Pääosin oppilaiden tunteisiin liittyvä ilmaisu oli kuitenkin melko yksipuolista ja mustavalkoista. Keskustelut kuitenkin osoittivat, että jo alkuopetusikäisten kanssa on mahdollista pohtia tunteiden ja empatian merkitystä. Opettajien vastauksissa korostui empatiakasvatuksen kokonaisvaltaisuus koulun arjessa ja osana koulun toimintakulttuuria. Opettajat pitivät empatiakasvatuksen otollisimpina toteutuskeinoina erilaisissa arkipäivän tilanteissa käytyjä keskusteluja ja opettajan omaa esimerkkiä. Heikot empatiataidot nähtiin jarruna vuorovaikutuksessa toisten kanssa, minkä koettiin heijastuvan yleisesti koulunkäyntiin. Lisäksi opettajat näkivät empatiataidot edellytyksenä elää osana erilaisia yhteisöjä ja yhteiskuntaa. Tutkimus osoitti, että empatiakasvatusta ei ole syytä nähdä yksittäisten teematuntien tai materiaalien suorittamisena, vaan kyse on kokonaisvaltaisesta työskentelystä lasten empatiataitojen kehittämiseksi. Koska empatiakasvatus on kiinteä osa koulun toimintakulttuuria, on tärkeää tehdä selkeitä linjauksia empatiakasvatuksen toteutuksesta sekä koulun sisällä että yhteistyössä kotien kanssa.