Sykevälivaihteluun perustuvan hyvinvointivalmennuksen vaikuttavuus fysiologisesti mitattuun hyvinvointiin sekä koetun stressin määrään

Abstract

Sykevälivaihteluun perustuvan valmennuksen hyödyntämisestä on saatu lupaavia tuloksia niin urheilijoiden suorituskyvyn kuin tavallisten ihmisten hyvinvoinnin parantamisessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sykevälivaihtelun mittaamiseen perustuvan hyvinvointivalmennuksen vaikuttavuutta sykevälivaihtelun perusteella mitattuun fysiologiseen hyvinvointiin sekä koetun stressin määrään. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, eroaako interventio- ja kontrolliryhmien muutokset toisistaan, kun tutkimuksen interventioryhmä teki useammin sykevälivaihtelumittauksia ja sai tuloksiin perustuvaa hyvinvointivalmennusta. Tutkimuksessa selvitettiin myös interventioryhmän eri aikapisteiden välisiä muutoksia sekä tutkittavien leposykkeen ja sykevälivaihtelun muutoksia tutkimusjakson aikana. Tutkimus toteutettiin itsenäisenä tutkimuksena yhteistyössä Firstbeat Technologies Oy:n kanssa. Tutkimusjoukko koostui yhteensä 60 vapaaehtoisesta tutkittavasta, jotka rekrytoitiin tutkimukseen mukaan fysiologisesti mitattujen heikkotasoisten stressin ja palautumisen, unen palauttavuuden sekä liikunnan terveysvaikutusten tasapainon perusteella. Tutkittavat satunnaistettiin ennen tutkimuksen alkua interventio- (n=30) ja kontrolliryhmiin (n=30). Tutkittavat osallistuivat tutkimuksen aikana samoihin mittauksiin ja saivat samanlaista hyvinvointivalmennusta, mutta lisäksi interventioryhmä suoritti sykevälivaihtelumittauksia ja sai tuloksiin perustuvaa hyvinvointivalmennusta kahdesti ensimmäisen ja viimeisen mittauskerran välissä. Tutkimuksen tulosten mukaan sekä fysiologisesti mitattu hyvinvointi (p < 0.001) että koetun stressin määrä (p = 0.004) paranivat merkittävästi tutkimuksen aikana sykevälivaihteluun perustuvan hyvinvointivalmennuksen seurauksena kaikilla tutkittavilla. Fysiologisesti mitatut hyvinvointia kuvaavat pisteet olivat alussa 24 ja lopussa 33 pistettä sekä koetun stressin pisteet alussa 16 ja lopussa 12 pistettä. Fysiologista hyvinvointia kuvaavissa stressin ja palautumisen tasapainon pisteissä sekä unen palauttavuuden pisteissä havaittiin vain interventioryhmällä tilastollisesti merkitsevä muutos parempaan, kun taas liikunnan terveysvaikutuksissa vain kontrolliryhmällä havaittiin tilastollisesti merkitsevä muutos parempaan tutkimusjakson aikana. Lisäksi huomionarvoista oli, että sykevälivaihtelun määrän havaittiin kasvavan vain interventioryhmällä tutkimusjakson aikana. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sykevälivaihteluun perustuvalla mittauksilla ja siihen liitetyllä hyvinvointivalmennuksella voidaan tuottaa merkittäviä parannuksia sekä fysiologisesti mitattuun hyvinvointiin että koetun stressin määrään. Tulosten perusteella niin yksilöt kuin organisaatiot voivat hyötyä merkittävästi sykevälivaihteluun perustuvista hyvinvoinnin valmennusmenetelmistä erityisesti silloin, kun kuormitustasapainon suhteen on lähtötilanteessa haasteita.

During the last few years heart rate variability-based coaching has been highlighted to be a promising method for enhancing athlete’s physical performance or either individual’s well-being. The purpose for this study was to investigate the effectiveness of heart rate variability-based well-being coaching on physiologically measured well-being and perceived stress. In addition, differences between the two study groups was studied. The intervention group had more heart rate variability measurements and got individual well-being coaching based on the measurement data. Also, it was studied if the resting heart rate or the amount of heart rate variability will change during the study. This study was conducted in co-operation with University of Jyväskylä and Firstbeat Technologies Ltd. A total of 60 voluntary subjects participated in the study. Subjects were recruited to this study by a physiologically measured balance between stress and recovery, restorative effect of sleep and physical activity health effects. Subjects were randomized to intervention (n=30) and control (n=30) groups before the start of this study. Subjects received otherwise the same treatment during the study, but the intervention group had heart rate variability-based measurements and received more wellness coaching based on them than the control group. According to the results of this study, both physiologically measured well-being (p <.001) and the perceived stress (p = .004) improved significantly during the study as a result of well-being coaching based on heart rate variability. In the beginning of the study physiologically measured well-being scores were 24 points and in the end 33 points. Perceived stress scores were 16 points in the beginning and 12 points in the end of the study. In addition, it was found that a statistically significant positive change was observed in the physiologically measured stress and recovery and sleep recovery scores, but in the intervention group alone, while a statistically significant positive change was observed in the exercise health scores in the control group alone. In addition, it was noteworthy that the amount of heart rate variability was found to increase statistically significantly in the intervention group during the study, but not in the control group. The results of the study show that well-being coaching based on heart rate variability can produce significant improvements in physiologically measured well-being as well as the amount of perceived stress. In the future, both individuals and organizations, should use HRV-based well-being training methods to improve both physiologically measured and perceived stress.