Englannin kieli on lisännyt suosiotaan suomalaisten nuorten elämässä. Ilmiö on huomioitu uudessa opetussuunnitelmassa, jossa todetaan, että nuorten informaali oppiminen vapaa-ajalla tulee ottaa huomioon opetuksen sisältöjä suunnitellessa. Lisäksi opetussuunnitelmassa painotetaan kommunikatiivista lähestymistapaa kielten opetuksessa ja tämä tulisi huomioida myös ääntämisen opettamisessa. Vaikka ääntämistä ja sen opettamista on tutkittu Suomessa jonkin verran, on oppimateriaalien suhde ääntämiseen jäänyt vähälle huomiolle. Tässä tutkimuksessa keskityttiinkin nimenoman digitaalisiin oppimateriaaleihin, sillä teknologian kehityksen myötä ne ovat saaneet jalansijaa kouluissa.
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää englannin digioppimateriaalien rooli yhdeksäsluokkalaisten englannin ääntämisen harjoittelussa. Lisäksi tässä tutkimuksessa haluttiin saada selville, millainen rooli muilla vapaa-ajan resursseilla (sovellukset, pelit, musiikki, suoratoistopalvelut, pikaviestinpalvelut, videot
, sosiaalinen media) on englannin ääntämisen oppimisessa ja miksi ne ovat oppilaille hyödyllisiä keinoja oppia. Tässä tutkimuksessa pääpaino oli nimenomaan oppilaiden omissa mielipiteissä ja näkemyksissä, sillä oppilaiden omaa näkökulmaa heille hyödyllisistä ääntämisen keinoista ei ole huomioitu aiempia tutkimuksia tehdessä.
Tutkimukseen osallistui 41 oppilasta: yksi luokka oli Keski-Suomesta ja toinen Etelä-Karjalasta. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, jossa oli sekä suljettuja, että avoimia kysymyksiä liittyen digimateriaalien käyttöön ja niiden rooliin ääntämisen harjoittelussa. Lisäksi kyselyssä oli kysymyksiä liittyen toiseen pääteemaan, eli muihin vapaa-ajan resursseihin ja niiden rooliin ääntämisen harjoittelussa. Kysely toteutettiin helmikuussa 2020.
Tuloksista selvisi, että digimateriaaleja käytetään nykypäivänä osana englannin opetusta, mutta ääntämisen opetteluun oppilaat eivät käytä materiaaleja suurissa määrin. Vapaa-ajan resurssit sitä vastoin osoittautuivat oppilaille hyödyllisiksi keinoiksi oppia ääntämistä. Tärkeimpiä ominaisuuksia sekä digimateriaaleissa- että muissa resursseissa olivat malliääntämisen kuuleminen ja niiden käytettävyys vapaasti ajasta ja paikasta riippumatta. Kielen oppimiseen tarkoitetut sovellukset eivät olleet suosittuja, vaan ääntämistä opittiin parhaiten sosiaalisen median, pelien, suoratoistopalveluiden ja videoiden kautta omien kiinnostuksen kohteiden mukaan.
Tulokset antavat tietoa siitä, miten nykypäivänä yläasteikäiset oppivat englannin ääntämistä usein eri keinoin. Tätä informaalin oppimisen muotoa tulisi tukea myös kouluissa, sillä oppilailta itseltään saatu tieto voi kehittää digitaalisia oppimateriaaleja tulevaisuudessa ja antaa lisämahdollisuuksia ääntämisen opetukseen.
...
