Oppilaiden omat kielet ja niiden tukeminen peruskoulun valmistavassa opetuksessa : opettajien kokemuksia ja käytänteitä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää peruskoulun valmistavan opetuksen opettajien kokemuksia oppilaiden omien kielten tukemisesta valmistavassa opetuksessa ja kartoittaa käytänteitä tukemiseen liittyen. Tutkimuksen aihe näyttäytyy tärkeänä, sillä äidinkieli tai oma kieli ja sen ylläpito linkittyvät muun muassa muiden kielten oppimiseen, identiteetin kehittymiseen, kotoutumiseen ja vanhempien ja lasten välisen kommunikaatioon (mm. Martin 2016). Monikielisyys, kielitietoisuus ja kulttuurinen moninaisuus ovat lisäksi suomalaisen koulun perusteita (Pops 2014, 26). Tämä laadullinen haastattelututkimus tehtiin osana Innovatiivisen kielikasvatuksen kartta ja kompassi- hanketta. Aineiston keruu tapahtui haastattelemalla kuutta valmistavan opetuksen opettajaa puolistrukturoidun teemahaastattelun muodossa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulosten mukaan äidinkieli ja oppilaan vahvin kieli eivät näyttäydy yksiselitteisinä, sillä valmistavassa opetuksessa oppilas on usein monikielinen. Opetuksen pääpaino on suomen kielen opetuksessa, mutta opettajat tiedostavat omien kielten merkityksen ja esimerkiksi kannustavat oppilaitaan osallistumaan äidinkielen opetukseen. Tukemisen käytänteiden osalta oppilaiden keskinäinen tuki, opettajien yhteistyö oppilaiden kanssa samaa kieltä käyttävien henkilöiden ja tahojen, sekä erityisesti kodin ja perheen kanssa näyttäytyi tärkeänä. Tutkimus tuottaa tietoa siitä, miten äidinkieli näyttäytyy monikielisen opetuksen kontekstissa ja miten oppilaiden kieliresursseja tuodaan opetukseen, millaisena opettajat omien kielten tukemisen kokevat ja mitä tuki käytännössä on.