Monikielisyys esi- ja alkuopetuksessa : opettajien kokemuksia ja käytänteitä monikielisyyden tukemisesta

Abstract

Monikielisyys koskettaa yhä useampaa opetusryhmää jollain tasolla, esimerkiksi opetuksen luonteen tai lasten eri äidinkielten kautta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että mitä varhaimmin eri kieliin tutustuminen aloitetaan, sitä vaivattomampaa kielten omaksuminen on. Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli selvittää, miten monikielisyys ilmenee esi- ja alkuopetuksessa ja miten sitä tuetaan. Lisäksi haluttiin tutkia, onko esi- ja alkuopetuksessa jotain eroja tai yhtäläisyyksiä kielen tukemiseen liittyvissä käytänteissä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, puolistrukturoitua haastattelua hyödyksi käyttäen, jossa haastateltiin sekä esiopetuksen että alkuopetuksen opettajia. Haastateltavia oli yhteensä kuusi ja haastattelut toteutettiin videopuhelun välityksellä. Haastattelut nauhoitettiin ja nauhoitteet litteroitiin. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla, tarkemmin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla, jonka menetelmänä käytettiin luokittelua. Tulokset osoittivat, että monikielisyys ilmenee hyvin eri tavoin riippuen opetusryhmästä ja sen dynamiikasta, mutta jokaista haastateltavan opetusryhmää monikielisyys kosketti enemmän tai vähemmän. Eri kieliä näyttäytyi lasten keskuudessa eri äidinkielten kautta, mediasta nousseena tai puhtaasta mielenkiinnosta. Erityisesti englannin kielen asema oli haastattelujen mukaan vakiintunut sekä esi- että alkuopetuksessa. Opetuksessa voitiin käyttää kieliä mukana tavoitteellisesti, kielisuihkun tapaan tai vierasta kieltä opeteltiin yhdessä lasten kanssa. Keskeisimpänä tukimuotona oli kuvallinen tuki sekä opettajan malli. Eroja esi- ja alkuopetuksen välillä oli joissain osa-alueissa, mutta yhtäläisyyksiä oli haastattelujen mukaan enemmän