Lapsen itsesäätelyn tukeminen arjessa : fenomenografinen tutkimus varhaiskasvatuksen opettajien struktuurikäsityksistä ja -käytänteistä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä ja kokemuksia varhaiskasvatuksen arjen struktuurista ja strukturoinnin keinoista niissä 3–5-vuotiaiden lapsiryhmissä, joissa on itsesäätelyyn tukea tarvitsevia lapsia. Inkluusion myötä suurissa lapsiryhmissä on useita erilaisia tuen tarpeita, joista yleisimpiä ovat itsesäätelyyn liittyvät impulsiivisuus, tarkkaamattomuus ja yliaktiivisuus. Strukturoimalla arkea, eli jäsentämällä rutiinit, toiminta ja tuen keinot pedagogisin perustein lasten edun hyväksi, tehdään itsesäätelyn tuen tarpeiden huomioiminen ja niihin vastaaminen helpommaksi. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella ja aineisto kerättiin avoimiin kysymyksiin perustuvalla verkkokyselylomakkeella. Lomake toimitettiin erään keskisuuren kunnan varhaiskasvatuksen opettajille ja jaettiin Varhaiskasvattajien materiaalipankki -Facebook-ryhmässä laajemman aineiston saamiseksi. Tutkimukseen osallistui yhteensä 14 varhaiskasvatuksen opettajana toimivaa henkilöä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset osoittivat, että arjen struktuurilla ja strukturoinnilla on varhaiskasvatuksen opettajien käsitysten ja kokemusten mukaan suuri merkitys niissä varhaiskasvatusryhmissä, joissa on itsesäätelyn tukea tarvitsevia lapsia. Osallistujien käsitykset struktuurista olivat pääosin myönteisiä. Strukturoinnin koettiin jäsentävän arkea sekä lisäävän arjen ennakoitavuutta ja lasten turvallisuuden tunnetta. Strukturointia toteutettiin erilaisin toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen liittyvin keinoin yhteistyössä eri tahojen kanssa.