Suomen evankelis-luterilaisen kirkon representaatiot ja diskurssit sanomalehtien pääkirjoituksissa

Abstract

Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 1980-luvulla vielä yli 90 prosenttia suomalaisista. Vuoden 2020 alussa suomalaisista noin 68 prosenttia lukeutui kirkon jäseniksi. Institutionaalisen uskonnon asema horjuu länsimaissa sekularisaation myötä, ja jäsenmäärän väheneminen on vain yksi kehityksen ulottuvuuksista. Kirkko vaikuttaa suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen kansankirkkona, ja hoitaa laillisen erityisasemansa velvoittavia tehtäviä. Yhtäältä luterilainen kirkko näyttäytyy auttajana kriisitilanteissa, toisaalta se saa moitteita vihkiessään vain eri suku- puolta olevia pareja.

Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, minkälainen kuva Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta piirtyi mediassa vuonna 2016. Tutkimuskysymykseni ovat 1. Miten Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa representoidaan pääkirjoituksissa? ja 2. Minkälaisia diskursseja pääkirjoituksista löytyy?

Tutkimukseni aineisto koostuu 20 pääkirjoituksesta, jotka ovat ilmestyneet Helsingin Sanomissa, Savon Sanomissa, Aamulehdessä, Kalevassa, Keskisuomalaisessa ja Maaseudun Tulevaisuudessa vuoden 2016 aikana. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessani ovat kriittinen diskurssintutkimus ja systeemis-funktionaalinen kieliteoria. Analyysimenetelmänä sovellan systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan kuuluvia kokemuksellista- ja interpersoonaista metafunktiota, ja keskityn analyysissäni tutkimaan teksteissä tehtyjä nimeämisiä, verbin prosessityyppejä, modaalisia valintoja, modaaliverbejä ja -lausetyyppejä.

Pääkirjoitusaineistostani rakentuu kolme laajaa representaatiota kirkosta: yhtenäinen kirkko, haastettu kirkko ja kirkko osana yhteiskuntaa. Yhtenäinen kirkko kuvaa kirkkoa moniäänisenä, mutta yhtenäisenä, sekä aktiivisena toimijana. Haastetun kirkon representaatiossa korostuvat kirkon kohtaamat haasteet, kuten laskeva jäsenmäärä ja sisäiset erimielisyydet. Kirkko osana yhteiskuntaa representoi kirkon aktiivista roolia suomalaisessa yhteiskunnassa velvollisuuksien kautta.

Diskurssit ovat vakiintuneita ja tunnistettavia puhumisen tapoja. Pääkirjoitusten taustalta hahmottuu viisi diskurssia: poliittinen diskurssi, kirkkopoliittinen diskurssi, hyväntekeväisyysdiskurssi, uskonnon ymmärtämisen diskurssi sekä kulttuurin ja perinteen diskurssi. Erityisesti auttamistyöhön linkittyvä hyväntekeväisyysdiskurssi asettuu linjaan aiemmin tehdyn tutkimuksen kanssa: Kirkon auttamistyö tunnistetaan, ja kirkolta odotetaan heikoimmassa asemassa olevien puolelle asettumista. Kaikkiaan diskursseja ja representaatioita läpäisee yhteiskunnallinen ulottuvuus. Evankelis-luterilainen kirkko näkyy sanomalehdissä ja herättää pääkirjoitusten kirjoittajissa ajatuksia, vaikka uskonnolliset ja hengelliset sisällöt eivät teksteissä näy.