Uuden opetussuunnitelman myötä peruskoulun ruotsin opetus koki suuria muutoksia: kuudesta kurssista kaksi siirtyivät opetettaviksi alakoulun puolelle, mikä asettaa uusia vaatimuksia opetusmateriaaleille. Tämän Pro gradu –tutkielman tarkoituksena on tarkastella, onko uusissa alakoulun oppikirjoissa otettu huomioon oppijoiden ikä ja kypsyystaso. Vertailen vanhempaa yläkoulun oppikirjaa kahteen uuteen alakoulun oppikirjaan. Taustateorianani on Manfred Pienemannin prosessoitavuusteoria. Tutkin, mille prosessoitavuusteorian tasolle alakoulun oppikirjat pääsevät verrattuna yläkoulun oppikirjaan. Lisäksi tutkimukseni kohteena ovat opetettavien rakenteiden lukumäärä ja millaisilla harjoituksilla rakenteita harjoitellaan. Tutkin myös, nähdäänkö oppikirjojen kielioppisäännöt tuotteena vai prosessina. Lopuksi tarkastelen, muodostetaanko kielioppisäännöt induktiivisesti vai deduktiivisesti. Tutkimusmateriaalina ovat 7. luokalla käytetty Sanoma Pron Klick 7, alakoulussa käytettävät Sanoma Pron Ha
llonbåt 1-2 sekä Otavan Megafon 1, joista kaikista tutkin kaksi enimmäistä kurssia. Tutkimusmetodini on pääosin laadullinen sisältöanalyysi, jota täydentää määrällinen sisältöanalyysi erilaisten taulukoiden ja numeroiden muodossa. Tutkimuksessa selvisi, että kaikki oppikirjat saavuttavat prosessoitavuusteorian lausetason, mutta merkittävää on, että Hallonbåtissa on paljon vähemmän rakenteita kuin kahdessa muussa oppikirjassa. Lisäksi Klick ja Megafon etenevät myös nopeammin kuin Hallonbåt. Tulokset antavat ymmärtää, että alakoulun kirjoista Megafon ei näyttäisi ottavan huomioon oppijoiden ikää, eikä myöskään Megafon oppijoiden kypsyystasoa Pienemannin asteikolla mitattuna. Merkittävin ero oppikirjojen välillä on, että Hallonbåt näkee kieliopin prosessina: kielioppia harjoitellaan kieltä käyttämällä, kun taas Klick ja Megafon keskittyvät perinteisiin kielioppitehtäviin, eli niissä kielioppi nähdään tuotteena. Kielioppiharjoituksia analysoidessani kävi ilmi, että saadakseni monipuolisemman kuvan koko oppimateriaalista analyysiin oli liitettävä myös opettajan materiaalit. Monipuolisimmaksi oppimateriaaliksi osoittautui Hallonbåt oheismateriaaleineen, joka ottaa huomioon erityyppiset oppijat sekä heidän luontaisen liikunnantarpeensa. Lisäksi Hallonbåt-oppikirjassa perinteiset tekstikappaleet ja kielioppiselitykset on korvattu videoilla. Yksi mielenkiintoinen jatkotutkimuksen aihe olisi selvittää, saavuttavatko oppijat samat oppimistulokset oppikirjasta riippumatta ja ovatko Hallonbåt-oppikirjaa käyttäneet oppijat rohkeampia ja valmiimpia suulliseen viestintään, koska kirja sisältää paljon kommunikatiivisia harjoituksia. Lisäksi olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia kokemuksia oppikirjoja käyttäneillä opettajilla ja oppilailla on.
...
