Maisema omaelämäkertakirjoitusten kerronnallisena resurssina

Abstract

Tutkimme tässä metodologisesti painottuneessa artikkelissamme, millainen kerronnan resurssi maisema on. Kertomuksen tutkimuksen näkökulma yhdistyy artikkelissa sosiaalitieteelliseen elämäkertatutkimukseen. Tarkastelemme maisemaa kerronnan resurssina Elämän konkari -kirjoituskilpailuun osallistuneiden 60-65-vuotiaiden eli kolmatta ikää elävien omaelämäkerrallisissa teksteissä. Lähestyimme aineistoa teorialähtöisesti hyödyntäen David Hermanin (2009a) neljää kerronnallisuuden ulottuvuutta: tilanteisuutta, ajallisuutta, juonellisia käännekohtia ja kokemuksellisuutta. Tilanteisuutta rakennetaan aineistossa yksityiskohtaisina maisemaan tai fyysiseen ympäristöön liittyvinä ankkureina, jotka valottavat lukijalle kerrontatilannetta tai tapahtumien yksityiskohtia. Ajallisuus ilmenee ilmauksina siitä, kuinka kauan kertomuksen tapahtumat kestävät ja miten suuren tilan tapahtumat saavat tekstistä. Ajallisuus voi olla myös merkki siitä, mikä kertomuksen maailmassa on kertojalle tärkeää. Juonellisia käännekohtia tarkasteltaessa käy ilmi, että kerronnassa hyödynnetään sosiaalisia ja normaaleina pidettyjä käsikirjoituksia, joiden vastakohtina esitetään erilaisia käännekohtia tai ”häiriöitä” asioiden tai suhteiden normaalissa kulussa. Kokemuksellisuus kerronnan ulottuvuutena ilmentää eri tilanteiden läpielämistä ja sitä, millaista on tuntea kokemuksellisuuden subjektiivinen luonne (Herman 2009a). Aineistossa kokemuksellisuus näkyy muun muassa tunnetilojen, eroottisten maisemakuvausten ja runojen muodossa. Maisema on aineistossa usein toistuva, monikerroksinen ja rikas kerronnan keino. Analyysi paljasti maiseman yllätyksellisiä ja henkilökohtaisia kerroksia tuoden esiin myös kätkettyjä maisemia.

Landscape as a Narrative Resource in Autobiographical Texts In this methodologically focused article, we combine the perspectives of narrative studies and autobiographical research in social sciences. We study landscape as a narrative resource by analysing autobiographical stories. The stories were written by so-called third agers, individuals aged between 60 and 65, who had participated in the Elämän konkari writing competition. Our theory-driven data analysis benefitted from David Herman's (2009a) four narrative dimensions: situatedness, event sequencing, world disruption and lived experience. Situatedness was constructed in the research material with details of landscape or physical environment, which functioned as anchors to the event of telling the story or to the events being told. Event sequencing consists of expressions on how long the told events lasted and how much space they have been given in the story. Event sequencing can signify the importance of the told events for the narrator. When looking at disruption in the world narrated, the analysed narratives appear to rely on scripts that are understood as normal. As opposed to these normal scripts, narrators present disruptions and junctures that deviate from the normal scripts and course of events. Lived experiences embody how the events and situations are lived and what is the feel of the subjective nature of experience (Herman 2009a). In the data, lived experiences are presented for example as emotions, erotic landscapes and poems. In our data, landscape is a recurring, multi-layered and rich narrative resource. The analysis revealed surprising and personal layers of landscapes as well as hidden landscapes.