Maisema omaelämäkertakirjoitusten kerronnallisena resurssina
Aaltonen, T., Henriksson, L., Tiilikka, T., Valokivi, H., & Zechner, M. (2019). Maisema omaelämäkertakirjoitusten kerronnallisena resurssina. Sosiologia, 56(3), 266-281. https://journal.fi/sosiologia/article/view/124400
Published in
SosiologiaDate
2019Copyright
© Kirjoittajat & The Westermarck Society, 2019.
Tutkimme tässä metodologisesti painottuneessa artikkelissamme, millainen kerronnan resurssi maisema on. Kertomuksen tutkimuksen näkökulma yhdistyy artikkelissa sosiaalitieteelliseen elämäkertatutkimukseen. Tarkastelemme maisemaa kerronnan resurssina Elämän konkari -kirjoituskilpailuun osallistuneiden 60-65-vuotiaiden eli kolmatta ikää elävien omaelämäkerrallisissa teksteissä. Lähestyimme aineistoa teorialähtöisesti hyödyntäen David Hermanin (2009a) neljää kerronnallisuuden ulottuvuutta: tilanteisuutta, ajallisuutta, juonellisia käännekohtia ja kokemuksellisuutta. Tilanteisuutta rakennetaan aineistossa yksityiskohtaisina maisemaan tai fyysiseen ympäristöön liittyvinä ankkureina, jotka valottavat lukijalle kerrontatilannetta tai tapahtumien yksityiskohtia. Ajallisuus ilmenee ilmauksina siitä, kuinka kauan kertomuksen tapahtumat kestävät ja miten suuren tilan tapahtumat saavat tekstistä. Ajallisuus voi olla myös merkki siitä, mikä kertomuksen maailmassa on kertojalle tärkeää. Juonellisia käännekohtia tarkasteltaessa käy ilmi, että kerronnassa hyödynnetään sosiaalisia ja normaaleina pidettyjä käsikirjoituksia, joiden vastakohtina esitetään erilaisia käännekohtia tai ”häiriöitä” asioiden tai suhteiden normaalissa kulussa. Kokemuksellisuus kerronnan ulottuvuutena ilmentää eri tilanteiden läpielämistä ja sitä, millaista on tuntea kokemuksellisuuden subjektiivinen luonne (Herman 2009a). Aineistossa kokemuksellisuus näkyy muun muassa tunnetilojen, eroottisten maisemakuvausten ja runojen muodossa. Maisema on aineistossa usein toistuva, monikerroksinen ja rikas kerronnan keino. Analyysi paljasti maiseman yllätyksellisiä ja henkilökohtaisia kerroksia tuoden esiin myös kätkettyjä maisemia.
...
Landscape as a Narrative Resource in Autobiographical Texts In this methodologically focused article, we combine the perspectives of narrative studies and autobiographical research in social sciences. We study landscape as a narrative resource by analysing autobiographical stories. The stories were written by so-called third agers, individuals aged between 60 and 65, who had participated in the Elämän konkari writing competition. Our theory-driven data analysis benefitted from David Herman's (2009a) four narrative dimensions: situatedness, event sequencing, world disruption and lived experience. Situatedness was constructed in the research material with details of landscape or physical environment, which functioned as anchors to the event of telling the story or to the events being told. Event sequencing consists of expressions on how long the told events lasted and how much space they have been given in the story. Event sequencing can signify the importance of the told events for the narrator. When looking at disruption in the world narrated, the analysed narratives appear to rely on scripts that are understood as normal. As opposed to these normal scripts, narrators present disruptions and junctures that deviate from the normal scripts and course of events. Lived experiences embody how the events and situations are lived and what is the feel of the subjective nature of experience (Herman 2009a). In the data, lived experiences are presented for example as emotions, erotic landscapes and poems. In our data, landscape is a recurring, multi-layered and rich narrative resource. The analysis revealed surprising and personal layers of landscapes as well as hidden landscapes.
...
Publisher
Westermarck-seuraISSN Search the Publication Forum
0038-1640Keywords
Original source
https://journal.fi/sosiologia/article/view/124400Publication in research information system
https://converis.jyu.fi/converis/portal/detail/Publication/32894921
Metadata
Show full item recordCollections
License
Related items
Showing items with similar title or keywords.
-
Diagnoosiperustaisuus ja metanarratiivisuus Pauliina Vanhatalon teoksessa Keskivaikea vuosi
Tanskanen, Jani (Kirjallisuudentutkijain seura, 2024)Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi (2016) on omaelämäkerrallinen, tekijänsä päiväkirjamerkintöihin perustuva teos masennuksesta samoin kuin masennusdiagnoosin saamisesta ja sen kanssa elämisestä. Teos käsittelee pitkälti ... -
Reconstructed Landscapes of Northern Youth : Reading the Autobiographies of Finnish Youth, 1945–1960
Jouhki, Essi; Vehkalahti, Kaisa (Routledge, 2021)This chapter explores how growing up environments and landscapes are remembered, described and depicted in autobiographies written by people who experienced the reconstruction era in northern Finland in their childhood and ... -
The Clip Approach : A Visual Methodology to Support the (Re)Construction of Life Narratives
Talsi, Riikka; Laitila, Aarno; Joensuu, Timo; Saarinen, Esa (SAGE Publications, 2021)Major life changes may cause an autobiographical rupture and a need to work on one’s narrative identity. This article introduces a new qualitative interview methodology originally developed to facilitate 10 prostate cancer ... -
Omaelämäkerran kirjoittamisen prosessista
Viik, Marja (2013)Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa perehdytään omaelämäkerran uudelleenkirjoittamisen prosessiin. Aineistona ovat vanha ja uusi omaelämäkerta sekä päiväkirja. Tavoitteena on selvittää, mitä tapahtuu uudelleenkirjoittamisen ... -
Yrittäjyyden lyhyt oppimäärä : tapaustutkimus yrittämisestä Suomessa vuosina 1987-1994
Keto, Jouko (2008)Tutkin pienyrittämistä ja pienyrittäjää vuosina 1987-1994, jolloin Suomi nousi kasinotalouden aallonharjalle, viipyi siellä hetken ennen syöksymistään laman kurimukseen. Toimin tuona aikana yrittäjänä ja kirjoitin ...