Musiikinopettajien näkemyksiä säveltämisen arvioinnista yläkoulussa ja lukiossa

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, millaisia näkemyksiä ja kokemuksia musiikinopettajilla on säveltämisen arvioinnista. Haastattelin tutkimuksessani neljää työelämässä toimivaa musiikinopettajaa, jotka haastatteluhetkellä opettivat joko yläkoulussa tai lukiossa. Haastateltavat valittiin siten, että heillä oli eri määrä opetuskokemusta ja kokemusta säveltämisen opettamisesta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina.

Tämä tutkimus on fenomenografinen, ja sen viitekehyksenä toimii oppimiskäsitys, jota kutsutaan sosiaaliseksi konstruktivismiksi. Kyseinen oppimiskäsitys kuvaa mielestäni parhaiten nykyisissä opetussuunnitelmissa kuvailtavia linjauksia. Haastatteluteemoja tutkimuksessa ovat luovan tuottamisen arviointi, arvioinnin merkitys, opetussuunnitelman vaikutukset arviointiin, arviointikriteerit sekä erilaiset arviointimenetelmät.

Tutkimuksessa selvisi, että vaikka opettajien kokemuksen määrä oli vaihteleva, heidän näkemyksensä säveltämisen arvioimisesta olivat hyvin samankaltaisia. Säveltämisen arviointi koetaan monisyisenä prosessina, jonka tarkoitus on tukea sekä oppilaan minäkuvan että luovien musiikin tuottamisen taitojen kehittymistä. Arvioinnissa on keskityttävä säveltämisen lopputuotosten sijaan säveltämisprosessin arviointiin ja sen on perustuttava monipuoliseen näyttöön, jota kerätään erilaisin tavoin. Arvioinnin ja palautteen on aina oltava rohkaisevaa ja positiivista. Opettajat painottavat, että arviointi on aina sidottava kontekstiin, kuten ajallisiin resursseihin ja oppilaiden taitotasoon. Yleispätevien arviointikriteerien vakinaistaminen on sekä mahdotonta että turhaa.