Työn sosiaalisen tuen rooli työn intensifikaation ja työuupumuksen välisessä yhteydessä opinto-ohjaajilla

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia opinto-ohjaajien kokeman työn sosiaalisen tuen, työn intensifikaation ja työuupumuksen välisiä yhteyksiä toisiinsa. Tavoitteena oli myös tutkia sosiaalisen tuen mahdollista muuntavaa, eli niin sanottua suojaavaa vaikutusta työn intensifikaation ja työuupumuksen välisessä yhteydessä. Työn sosiaalisella tuella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa esimieheltä ja työtovereilta saatavaa sosiaalista tukea. Työn intensifikaatiolla tarkoitetaan työelämän jatkuvaa tehostumista ja kiivastahtisuutta, sekä työntekijöiden kokemusta siitä. Työn intensifikaatio koostuu viidestä osa-alueesta, joista tässä tutkimuksessa tutkittiin neljää. Tutkimus on osa laajempaa Ohjaajat työssään 2017 -tutkimusta. Aineistona ovat peruskoulun ja toisen asteen opinto-ohjaajat (n = 777) ja aineisto on kerätty e-kyselynä. Työn intensifikaatiota mitattiin tutkimuksessa IDS (Intensification of Job Demands) -kyselyllä ja työuupumusta mitattiin 9-osaisella BBI (Bergen Burnout Inventory) -kyselyllä. Sosiaalisen tuen kysymykset liittyivät esimieheltä ja työtovereilta saatuun emotionaaliseen ja instrumentaaliseen tukeen. Työn sosiaalisen tuen, työn intensifikaation ja sen neljän osa-alueen, työuupumuksen sekä sosiaalisen tuen muuntavaa vaikutusta työn intensifikaation ja työuupumuksen välisessä yhteydessä tutkittiin lineaarisen hierarkkisen regressioanalyysin avulla. Tulokset osoittivat, että työn intensifikaatio ja sen tässä tutkimuksessa tutkitut osa-alueet (lisääntynyt työn kiristyminen ja monien tehtävien yhtäaikainen tekeminen, lisääntynyt itsenäinen työn suunnittelu ja päätöksenteko, lisääntynyt itsenäinen urasuunnittelu ja oman uran hallinta sekä lisääntyneet taitovaatimukset) ovat yhteydessä korkeaan työuupumukseen. Tutkimuksessa ei tullut ilmi sosiaalisen tuen suojaavaa vaikutusta työn intensifikaation ja työuupumuksen välisessä työntekijän hyvinvoinnin kannalta kuormittavassa yhteydessä. Koska tutkimuksemme on poikittaistutkimus, emme voi luotettavasti tutkia ilmiöiden kausaalisia suhteita. Tästä tutkimuksesta saatuja tuloksia voidaan hyödyntää niin opinto-ohjaajien kuin laajemminkin opetusalan henkilöstön työhyvinvointia kehitettäessä. Tunnistamalla opinto-ohjaajan työn kuormittavia ja suojaavia tekijöitä voidaan tehdä toimenpiteitä, jotka turvaavat hyvinvointia työssä ja edesauttavat laadukkaan ohjaustyön toteutumista.