”Ei ne kasvattajien kädet ja sylit siitä lisäänny” : varhaiskasvatuksen ammattilaisten näkemyksiä ryhmäkoon vaikutuksista varhaiskasvatustyöhön

Abstract

Laki lasten päivähoidosta muuttui Varhaiskasvatuslaiksi 1.8.2015. Lain uudistuksessa säädettiin lapsiryhmän enimmäiskoko vastaamaan korkeintaan kolmea hoito- ja kasvatustehtävässä olevaa henkilöä. Lisäksi 1.8.2016 muutettiin myös lapsi-aikuinen suhdelukua, joka mahdollisti kunnille suhdeluvun kasvattamisen entisestä seitsemästä lapsesta kahdeksaan lapseen yhtä kasvattajaa kohden. Muutoksen myötä lapsiryhmässä voi entisen 21 lapsen sijaan olla 24 lasta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ryhmäkokoa ja suhdelukua varhaiskasvatuksen ammattilaisten näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, miten ryhmäkoon nähdään vaikuttavan varhaiskasvatustyön arkeen, toteuttamiseen, lapsiin sekä työhyvinvointiin. Tutkimuksen aineisto on kerätty verkkokyselyn avulla, jota jaettiin varhaiskasvatuksen ammattilaisten yleisille keskustelufoorumeille. Vastauksia lomakkeeseen kertyi yhteensä 41, ja vastaajat olivat sekä opettajia, hoitajia että päiväkodinjohtajia. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysiä ohjasi myös kyselylomakkeen muodostamisessa hyödynnetty aiempi teoriatieto. Analyysin aikana aineistosta poimittiin toistuvat teemat ja niiden asiasisältö. Vastauksissa huoli keskittyi etenkin lapsiin ja siihen, miten suuret ryhmät vaikuttavat lapsiin yksilötasolla. Suurten ryhmien koettiin eriarvoistavan lapsia, pienemmät sekä hiljaisemmat jäivät taka-alalle, ja lapset oirehtivat herkemmin. Suunnittelutyön merkitys korostui, mutta samalla sen keskiössä koettiin olevan perushoito sekä arjen ja turvallisuuden takaaminen. Varhaiskasvatustyössä koettiin kuormittavuutta, riittämättömyyden tunteita sekä uupumusta työhön.