Naisten lentopallon lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi

Abstract

Johdanto. Lentopallo on suosittu joukkuepalloilulaji. Lajissa kilpaillaan sekä naisissa että miehissä olympiatasolla. Kentän koko on 9 m x 9 m ja naisilla verkon korkeus on 2,24 m. Pelissä on hyvin vahva roolijako, joka korostaa pelaajien vahvuuksia. Pelissä joukkueella on käytössään syöttöä lukuun ottamatta kolme kosketusta, jonka jälkeen pallo tulee toimittaa vastapuolelle. Yleisimmin nämä kosketukset ovat vastaanotto/puolustus, passi ja hyökkäys. Libero on erikoistunut vastaanotto- ja puolustuspelaamiseen, passari passaamiseen, yleispelaaja ja hakkuri laitahyökkäyksiin sekä keskitorjuja verkon keskeltä suoritettaviin hyökkäyksiin. Liberoa lukuun ottamatta kaikki pelaajat syöttävät ja torjuvat pelissä. Taktiikka. Pallorallit ovat lyhyitä, alle 10 sekunnin kestoisia jaksoja, joita seuraa aina pelikatko (lepojakso). Pelisuorituksista suurin osa tehdään ilmassa (syöttö, passi, hyökkäys ja torjunta). Vastaanotto ja puolustus sekä joissain tapauksissa myös syöttö voidaan tehdä lattiakontaktissa. Tästä johtuen pelin aikana suoritetaan suuri määrä hyppyjä joko yhdellä tai kahdella jalalla ponnistaen. Suoritetut hypyt ovat pelaajaroolista riippuen submaksimaalisia tai jopa maksimaalisia. Energiantuotto. Adenosiinitrifosfaatti (ATP) ja fosfokreatiini (PCr) ovat pääasialliset energianlähteet pelin aikana. Anaerobinen glykolyysi vastaa energiantuotosta pidempien pallorallien aikana ja aerobinen energiantuotanto toimii osittain koko ottelun aikana sekä erityisesti taukojen aikana. Voimaominaisuudet. Lajissa korostuvat nopeusvoima ja teho-ominaisuudet, erityisesti jalkojen ja käsien ojentajissa. Myös liikehallinta ja reaktiokyky ovat olennaisessa osassa suorituskykyä. Kilpailukausi on usein hyvin pitkä, jonka vuoksi näiden ominaisuuksien tulisi olla koko kauden hyvässä kunnossa ja suorituskyvyn huipun tulisi asettua kauden loppuun, jolloin ratkaisupelit pelataan. Ravinto. Harjoitusten ja pelin aikana käytetään välittömien energianlähteiden lisäksi hiilihydraatteja ja rasvoja energiaravintoaineeksi. Nämä varastojen täydennyksestä pitää huolehtia erityisesti pitkän pelin aikana sekä sen jälkeen. Lisäravinteena kreatiini voi olla hyödyllinen. Testit. Laadukkaaseen valmennukseen ja harjoittelun seurantaan kuuluu fyysisten ominaisuuksien testaaminen. Räjähtävät lajinomaiset suoritukset ovat avainasemassa. Yleisiä testejä ovat hyppytestit ja kuntopallonheitot. Harjoittelun ohjelmointi. Harjoittelu koostuu lajiharjoittelusta sekä oheisharjoittelusta, joka sisältää esimerkiksi voima- ja plyometriaharjoittelun. Harjoittelun tulisi olla pelipaikkakohtaista, jolloin huomioidaan pelipaikkojen erikoispiirteet ja vaatimukset. Harjoittelukaudella pääpaino on ominaisuuksien kehittämisessä, josta siirrytään kohti lajiharjoittelun suurempaa määrää kilpailukauden lähentyessä. Usein kilpailukaudella on käytössä ei-lineaarinen ohjelmointi, jolloin useita ominaisuuksia kehitetään samanaikaisesti kauden eri vaiheissa. Tavoitteellisessa harjoittelussa tulisi huomioida harjoitteluärsykkeiden vaihtelu, jolla mahdollistetaan kehittyminen koko kauden aikana. Kuormituksen ja palautumisen suhde tulisi olla myös tasapainossa, jotta vältytään liian vähäiseltä tai suurelta kuormitukselta ja suorituskyky pystytään optimoimaan. Valmennusjärjestelmä Suomessa. Suomessa lajiliittona toimii Lentopalloliitto, joka järjestää kilpailutoiminnan junioreissa sekä aikuisissa. Sen tehtävänä on kouluttaa valmentajia. Maajoukkueita on sekä naisilla, miehillä, tytöillä ja pojilla. Liitto on kuvannut lentopalloilijan polun 6-vuotiaasta ammattilaiseksi.