Johdanto. Naisten pika-aitajuoksussa 100 m matkalla edetään kymmenen aitaa mahdollisimman nopeasti. Aidat ovat 84 cm korkeita ja vakio etäisyydellä toisistaan. Sujuva aitominen edellyttää syklisten juoksuaskelten ja asyklisten aitomisaskelten yhdistämistä maksimaalisella nopeudella. Fyysisissä ominaisuuksissa korostuu hyvä nopeuden- ja nopeusvoiman taso, liikkuvuus, taitavuus sekä kestävyys. Tässä lajianalyysissä kuvataan naisten pika-aitajuoksun harjoittelun ja valmennuksen kokonaisuutta tutkitun tiedon ja käytännön kokemuksen näkökulmista.
Lajin tekniset ja biomekaaniset vaatimukset. Aitajuoksun suoritukseen kuuluvat lähtö, kiihdytys ensimmäiselle aidalle, aidan ylitys, aidalta alastulo, aitaväliaskeleet, uudelleen kiihdytys seuraavalle aidalle sekä loppusileän kiihdytys. Aidan ylityksessä nopeimmilla juoksijoilla on suurempi horisontaalinen nopeus, vähäisempi vertikaalinen nopeus ja lyhyempi tukivaihe askelkontaktissa. Aitavälit naisaituri kykenee juoksemaan nopeimmillaan 9,13 m/s
eli 0,93 sekunnissa.
Lajin fysiologiset vaatimukset. Huippuaitajuoksijat pystyvät kiihdyttämään vauhtiaan 3.-4. aidalle asti. Maksimivauhti säilytetään 3.-4. aidalta 7.-8. aidalle saakka. Lopussa vauhti alkaa hidastua ja aidan ylityksen laatu heikentyä väsymyksestä johtuen. Väsymyksen syyt ovat pääsääntöisesti fysiologisia johtuen perifeerisistä tekijöistä. Väsyminen ei ole kuitenkaan kovin merkittävä tekijä pika-aitajuoksussa. Nopeimmillaan naiset juoksevat 100 metrin aidat hieman yli 12 sekuntia. Vuonna 2016 juostu Kendra Harrisonin nimissä oleva maailmanennätys on 12,20 s. Suorituksen tärkeimmät energiantuottolähteet ovat välittömät energianlähteet eli adenosiitrifosfaatti- (ATP) ja fosfokreatiinivarastot (FK). Voimaa pika-aitajuoksussa tuotetaan eri tyyppisesti eri nivelkulmilla ja lihaspituuksilla. Suorituksessa korostuu voiman tarve lyhyessä ajassa sekä askelfrekvenssi.
Lajin psykologia. Lajin psyykkisiin vaatimuksiin kuuluu ennen kaikkea tahdonvoima, päättäväisyys ja rohkeus. Keskeisiä urheilijan psyykkisiä taitoja ovat kommunikaatio, sitoutuminen, itsesäätely, itseluottamus sekä keskittyminen.
Pika-aitajuoksun tila ja valmennusjärjestelmä Suomessa. Suomessa naisten pika-aitajuoksun tulostaso on noussut edeltävän 20 vuoden aikana. Vuonna 2014 juostiin ensimmäistä kertaa 100 m aidat alle 13 sekunnin. Suomen ennätyksen juoksi Nooralotta Neziri aikaan 12,81 s vuonna 2016. Kansallinen kärki on tiivis, joten on hyvin todennäköistä, että tuloskehitys jatkuu edelleen.
Urheilija- ja harjoitteluanalyysi. Huippuaitajuoksijat ovat ominaisuuksiltaan nopeita ja vahvoja. Ero aitaennätyksen ja sileän pikajuoksun ennätyksen välillä vaihtelee juoksijasta riippuen keskimäärin 1-1,5 sekunnin välillä. Aituri saavuttaa huipputasonsa monesti 24-30-vuotiaana. Nuoruusvaiheen harjoittelussa painottuu runsas liikunnan määrä, erilaisten liikunnallisten taitojen omaksuminen, fyysisten ominaisuuksien harjoittelu sekä myöhäinen lajiin erikoistuminen yleisurheilulajien sisällä. Lapsuuden ja nuoruusvuosien liikunnan sekä harjoittelun sisältämät nopeusärsykkeet ovat erityisen tärkeitä myöhempää lajissa kehittymistä ajatellen.
Fyysisten ominaisuuksien kehittäminen ja ohjelmointi. Käytännön harjoittelussa pyritään kehittämään eri suorituskyvyn osatekijöitä, jotka edesauttavat korkean suoritustason saavuttamisessa. Korostuneessa roolissa on nopeusharjoittelu, jota toteutetaan sekä aitaharjoitteina että sileän juoksuharjoitteina. Muita keskeisiä harjoitettavia ominaisuuksia ovat nopeuden taustaominaisuudet; voima, elastisuus, nopeuskestävyys, rentous, taito ja tekniikka. Kestävyyttä aitajuoksija tarvitsee palautuakseen kovatehoisesta harjoittelusta. Harjoittelu etenee yleisestä harjoittelusta lajinomaiseen, mitä lähemmäs kilpailuja harjoittelussa edetään.
Pika-aitajuoksijan valmennuksen ohjelmointi. Harjoittelun ohjelmoinnissa huomioidaan urheilijan aikaisempi harjoittelutausta, kyvyt, fyysiset ominaisuudet, vahvuudet ja heikkoudet urheilijana sekä biologinen ja kronologinen ikä, terveydentila, harjoitteluvuosien määrä sekä muut; mahdollisesti stressiä aiheuttavat tekijät. Ohjelmointi ja vuosisuunnitelman teko aloitetaan kauden päätavoitteesta ja kilpailuista kohti harjoituskauden alkua. Pika-aitajuoksijan makrosykli jaetaan peruskuntokauteen, lajinomaiseen peruskuntokauteen, kilpailuun valmistavaan kauteen, kilpailukauteen sekä ylimenokauteen.
Pohdinta. Tutkittua tietoa pika-aitajuoksusta löytyy vuosikymmenien ajalta. Tutkimukset painottuvat kilpailusuorituksen biomekaanisiin analyyseihin. Lajispesifinen valmennus- ja harjoittelutietämys perustuu suuresti valmentajien sekä urheilijoiden kertomaan ja kokemaan. Tutkimusaiheet pika-aitajuoksun havainto- ja sensomotorisista ominaisuuksista ja niiden harjoittamisesta ovat harvinaisia siitäkin huolimatta, että lajissa korostuu liikeaistimusten käyttö suurella suoritusnopeudella. Harjoittelu on kokonaisuudessaan monipuolista, mikä haastaa juoksijaa samalla motivoiden ja kiehtoen. Urheilijoiden kertomuksista nousee esiin lajin luonne; sen monipuolisuus, sähäkkyys, räjähtävyys, vauhti sekä vaaralliset tilanteet. Henkistä vahvuutta ja itseluottamusta tarvitaan, kun kisataan samalla viivalla nainen naista vastaan samalla tekemisestä nauttien.
...
