Tässä tutkimuksessa selvitetään varhaiskasvattajien kokemuksia lasten aggressiivisesta käyttäytymisestä päiväkodin haastavissa kasvatustilanteissa. Tutkimuksen aihe on tärkeä, sillä tällä hetkellä lasten aggressiivisen käyttäytymisen uskotaan lisääntyneen (Rosenthal & Gatt 2010, 374) ja varhaiskasvattajat kokevat sen työssään varsin kuormittavana. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten varhaiskasvattajat toimivat kohdatessaan lapsen aggressiivista käyttäytymistä ja millaisia periaatteita heidän toimintansa taustalta löytyy. Lisäksi tehtävänä on selvittää, millaisia tunteita ja ajatuksia varhaiskasvattajat kokevat aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen kohtaamisessa.
Tutkimuksen teoreettinen tausta koostuu ensinnäkin yleisellä tasolla aggressiivisuuden käsitteestä, sen määrittelystä ja toiseksi lapsuuden aggressiivisuuden ilmiön tarkastelusta. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan myös varhaiskasvattajan ja lapsen vuorovaikutussuhdetta suhteessa aggressiiviseen käyttäytymiseen
sekä varhaiskasvattajien toimintatapoja lapsen aggressiivista käyttäytymistä kohdatessaan.
Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto on kerätty havainnoimalla noin viikon ajan päiväkodin lapsiryhmää ja haastattelemalla kyseisen ryhmän varhaiskasvattajia. Tutkimukseen osallistui neljä varhaiskasvattajaa, jotka olivat koulutukseltaan sosionomeja ja lähihoitajia. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia hyödyntäen.
Tulosten mukaan varhaiskasvattajien toimintatapoihin kuuluivat aggressiivista käyttäytymistä ennaltaehkäisevät menetelmät, joista tärkeimpänä nousivat pienryhmä-toiminta ja suunnitteleminen. Aggressiiviseen käyttäytymiseen puuttumisessa tärkeimmäksi tekijäksi nousi lapsen siirtäminen toisaalle. Lisäksi varhaiskasvattajat käyttivät tilanteen jälkeisiä toimintatapoja, jotka sisälsivät muun muassa tunnetaitojen tukemiseen, dialogisuuteen ja reflektointiin liittyvien keinojen hyödyntämisen. Varhais-kasvattajien periaatteet toimintansa taustalla jakautuivat vuorovaikutustaitoihin ja yhteisöllisyyteen liittyviin periaatteisiin. Tärkeimpinä periaatteina nousi esiin läsnäolo, sylin antaminen, lapsen kuulluksi tuleminen ja fyysinen sekä henkinen koskemattomuus. Varhaiskasvattajien tunteet ja ajatukset jakautuivat myönteisiin ja haastaviin tunteisiin sekä ammatillisuuteen. Merkittävimmät tutkimuslöydöt olivat varhaiskasvat-tajien kuormittuminen ja oma tunnesäätely. Osa varhaiskasvattajista koki kuitenkin kuormittumisesta huolimatta haastavan käyttäytymisen myös motivoivan heitä.
Tämän tutkimuksen mukaan aggressiiviseen käyttäytymiseen puuttumisessa tärkein tekijä on ennalta ehkäiseminen pienryhmätoiminnan ja suunnittelemisen avulla. Tulokset osoittavat, että varhaiskasvattajat kokevat vähemmän kuormittumista silloin, kun he kokevat omaavansa keinoja aggressiivisen käyttäytymisen puuttumisessa. Vähempi kuormittuminen on puolestaan tärkeää työssä jaksamisen ja viihtymisen näkökulmasta.
...
