Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisten genrepiirteiden avulla #metoo-ilmiöstä puhutaan kolumneissa ja mielipiteissä, sekä miten ne toimivat sukupuolten tasa-arvon todellisuutta rakentavina. Syksyllä 2017 #metoo-kampanja levisi Twitteristä maailmanlaajuisesti ja nosti esiin seksuaalista häirintää ja väkivaltaa kokeneiden äänet. #metoo on ajankohtainen ja vähän tutkittu aihe, joka kytkeytyy vahvasti epätasa-arvon ja syrjivien käytäntöjen purkamiseen yhteiskunnassamme. Aineistoni koostuu viidestä joulukuussa 2018 Helsingin Sanomissa julkaistusta argumentoivasta tekstistä: kahdesta kolumnista ja kolmesta mielipiteestä. Kaikki tekstit ottavat kantaa #metoon vaikutuksiin ja ovat osa samaa keskustelua muodostaen yhdessä loogisen kokonaisuuden. Aineistoni on kuin ikkuna yhteiskunnalliseen keskusteluun sukupuolten tasa-arvosta, ja lähestyn sitä seuraavien kysymysten avulla: 1. Millaisten genrepiirteiden avulla #metoosta ja sukupuolten tasa-arvon toteutumisesta puhutaan teksteissä? 2.
Miten nämä genrepiirteet rakentavat diskursiivisesti #metoo-ilmiön ja sukupuolten tasa-arvon toteutumisen todellisuutta? Tutkimukseni pohjautuu kriittisen diskurssintutkimuksen ja uutta retoriikkaa genreanalyysiin yhdistävän tutkimussuuntauksen viitekehykseen, jonka lisäksi sillä on myös feministisen tutkimuksen piirteitä. Tarkastelen genreä sosiaalisen kielenkäytön eli diskurssin järjestäytyneenä ja vakiintuneena muotona, joka rakentuu sen vuorovaikutuksellista päämäärää tukevista genrepiirteistä. Selvittääkseni piirteet olen hyödyntänyt määritelmää tekstityypeistä, jotka ovat kielellisesti toisistaan poikkeavia erilaisia sosiaalisia funktioita ilmaisevia kielenkäytön resursseja. Syventääkseni argumentoinnin tutkimusta olen tarkastellut aineistoani myös erilaisten puolustelevan ja vakuuttelevan retoriikan keinojen kautta. Aineistoani määrittävät genrepiirteet ovat narratiivisuus, kokemuksellisuus ja argumentoivuus, jotka rakentuvat esimerkiksi narratiivisen, erittelevän ja argumentoivan tekstityypin avulla. Piirteet myös limittyvät keskenään ja määrittävät toisiaan, ja esimerkiksi narratiiveilla rakennetaan omakohtaista kokemuksellisuutta. Aineistossani esiintyviä retorisia keinoja ovat muun muassa kategorisointi, asiantuntijan positioon asemoituminen ja konsensuksella vahvistaminen. Kaikki piirteet tukevat omalta osaltaan argumentaatiota, aineistoni genrejen päämäärää. Tulokset havainnollistavat #metoon voimakkuutta, ja siitä keskusteleminen koetaan tärkeäksi. Kirjoittajat pyrkivät argumentointia tukevilla genrepiirteillä vaikuttamaan ja käyttämään valtaa puheen kohteeseen, kokemukseen #metoosta ja epätasa-arvosta. Keskustelussa on selkeä vastakkainasettelu miesten ja naisten kokemusten ja näkemysten välillä, joka syntyy osittain siitä, miten aihetta lähestytään oman sosiaalisen sukupuolen näkökulmasta. Oman position, johon muun muassa sukupuoli ja kokemusmaailma vaikuttavat, tuoma valta tarkastella ilmiötä on tasa-arvokeskustelun keskiössä.
...
