Naisia toimitusten "äijäkerrokseen" : sukupuolidiskurssien rakentuminen naispäälliköiden käsityksissä sanomalehtien naispäätoimittajien puuttumisesta

Abstract

Suomessa ilmestyvistä 31 seitsenpäiväisestä sanomalehdestä vain yhdessä on nainen vastaavana päätoimittajana ja neljässä (vara)päätoimittajana. Mahdollisuus muutokseen olisi ollut tarjolla sukupolvenvaihdoksen myötä, sillä 2006–2009 yli kaksi kolmasosaa näiden lehtien päätoimittajista on vaihtunut. Julkisuudessa käyty keskustelu naisjohtajista ei ole johtanut naispäätoimittajien valitsemiseen.

Tarkastelen sanomalehtien naispäälliköiden käsityksiä siitä, miksi naisia ei ole seitsenpäiväisten sanomalehtien vastaavina päätoimittajina. Kuinka naispäälliköt näkevät päätoimittajuuden ja sukupuolen vaikutukset omaan uraansa ja mitä selityksiä he antavat naispäätoimittajien vähäisyydelle? Tutkin millaisia diskursseja naiset rakentavat puhuessaan sukupuolen merkityksestä ja mitä seurauksia puhetavoilla on. Aineistoni koostuu kymmenestä teemahaastattelusta, joita analysoin kriittisen diskurssianalyysin avulla. Tutkimukseni taustaksi käsittelen päätoimittajuuden muutosta ja päätoimittajan nykyistä roolia toimituksessa sekä naistoimittajien tuloa alalle. Lähestyn aihetta naisjohtajuuden tutkimuksen ja feministisen mediatutkimuksen kautta. Esittelen radikaalifeminismin, liberaalifeminismin ja postmodernin feminismin käsitykset sukupuolesta ja tasa-arvosta.

Haastateltavien näkemissä syissä korostuivat lehtiyhtiöiden miesvaltaiset hallitukset ja se että miehet valitsevat miehiä, sekä toimitusten miestapainen kulttuuri. Toinen vahvasti esiin noussut tekijä oli se, että naiset eivät hae päätoimittajaksi erilaisten arvojensa ja ominaisuuksiensa vuoksi. Selitykset naisten miehiä heikommalle urakehitykselle näyttäytyivät tiukasti yhteen kietoutuneilta sukupuolikäsitysten kanssa. Löytämäni kolme diskurssia vaikuttivat esitettyihin syihin, ratkaisuihin ja naisten omiin positioihin.

Erilaisuusdiskurssissa naispäätoimittajien puuttumisen syinä nähtiin naisten ja miesten erilaiset ominaisuudet ja arvot. Tässä kuitenkin päädytään uusintamaan sukupuolieroa, esitetään usein naisia vähätteleviä stereotypioita ja rajoitetaan naisille tarjoutuvaa toimintatilaa. Samanlaisuusdiskurssissa sukupuolen merkitys häivytettiin näennäisen sukupuolineutraalin journalistisen roolin taakse ja ilmiötä selitettiin historialla ja organisaatiosyillä. Diskurssin ongelmana voi olla sukupuolisokeus ja miestapaisuuden muodostuminen normiksi, jolloin vain maskuliiniseen rooliin sopeutuvat naiset menestyvät. Moninaisuusdiskurssissa tunnistettiin persoonan merkitys, sukupolvien väliset erot, erot naisten välillä ja käsiteltiin teemaa kriittisemmin. Moninaisuusdiskurssissa syynä nähdään rajoittavat asenteet ja sukupuoliroolit.

Samanlaisuusdiskurssi tarjoaa ratkaisuiksi esimerkiksi naisten kouluttamista, sukupuolikiintiöitä lehtiyhtiöiden hallituksiin ja organisaatiokäytäntöjen muuttamista, mutta jättää lopullisen vastuun kullekin naiselle. Erilaisuusdiskurssissa naisia tulisi rohkaista ja naiserityisen journalismin ja naisjohtajuuden arvostusta parantaa. Moninaisuusdiskurssin tarjoama ratkaisu on tiedostaminen ja toisin tekemisen tukeminen. Naispäätoimittajista puhumisen taustalla on ideologisesti latautuneita diskursseja, jotka tiedostamalla voimme välttää uusintamasta niitä asenteita, joista naispäätoimittajien puuttuminen alun perin on lähtöisin.