Digitaalinen tarinankerronta lapsen kokemana : digitaalisen välineen ytön ja osallisuuden kautta tarkasteltuna

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena oli tuottaa tietoa digitaalisen tarinankerronnan kautta toteutettavasta mediakasvatuksesta niin digitaalisen välineen käytön kuin osallisuuden kannalta. Tutkimuksen päätutkimusongelmana oli, miten lapsi kokee digitaalisella välineellä toteutetun tarinankerronnan. Tutkimusongelma jakautui kahteen alaongelmaan: miten lapsi kokee digitaalisen välineen tarinankerronnassa sekä miten lapsi kokee osallisuuden digitaalisen tarinankerronnan prosessissa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi digitaalinen tarinankerronta mediakasvatuksen toteutuksen välineenä sekä lapsen osallisuus. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena ja tutkimusaineisto koostui 16 lapsille toteutetusta pienryhmähaastattelusta, jotka to-teutettiin suomalaisissa STORIES -hankkeeseen osallistuvissa päiväkodeissa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaatteiden mukaan. Analyysissä hyödynnettiin myös kvantifiointia. Tulosten mukaan digitaalinen väline koettiin positiivisena ja tämä motivoi lapsia. Lapselle oman hahmon toteutus ja tarinan suunnittelu nousivat vahvoiksi toimijuuden ilmentäjiksi. Lapselle tärkeää oli tarinan viihdyttävyys sekä leikillisyys ja aikuisen tuen tärkeys korostui osallisuuden toteutumisessa. Tarinan käyttötarkoitus jäi kuitenkin lapselle epäselväksi, kun tavoitteita ei asetettu yhdessä ja valmista tarinaa ei käytetty reflektion välineenä. Tärkeää lapselle oli päästä toteuttamaan omaa luovuuttaan itselleen ominaisella tavalla. Tutkimus tuloksia voidaan hyödyntää ottamalla lapsi mukaan myös toiminnan tavoitteiden asetteluun sekä toteutumisen arviointiin. Näin tuettaisiin lapsen kykyä arvioida omaa toimintaansa ja oppimistaan sekä lapsen osallisuutta tehokkaammin.