Rahoitusmarkkinoiden systeemiriskin kehitys Euroopassa - CoVar analyysi

Abstract

Systeemiriskillä tarkoitetaan riskiä, jonka seurauksena esimerkiksi yhden pankin konkurssi saattaa aiheuttaa rahoitussektorilla häiriöitä, jotka leviävät myös reaalitalouteen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan rahoitussektorin systeemiriskin kehitystä 2000-luvulla DCoVaR -mittarin avulla. Rahoitussektorin systeemiriski on noussut rahoitusvakautta koskevan keskustelun sekä rahoitusmarkkinoiden sääntelyn keskiöön vuosien 2007-2009 finanssikriisin jälkeen.DCoVaR -mittari kertoo rahoitusjärjestelmän tappion ehdollistettuna yhden instituution ajautumiselle kriisiin. Se on siis rahoituslaitoksen ja rahoitusjärjestelmän häntäjakaumariippuvuuden mittari. Tämän tutkielman empiirisessä osiossa estimoidaan DCoVaR -mittari eurooppalaisella aineistolla ja tarkastellaan sen kehitystä 2000-luvulla. Lisäksi tutkitaan, mitkä pankkikohtaiset muuttujat ennustavat systeemiriskin kehitystä viivästetyissä regressiomalleissa.Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että globaalin finanssikriisin ja Euroopan velkakriisin jälkeen rahoitusmarkkinoiden systeemiriski on jäänyt kriisiä edeltävää tasoa korkeammalle tasolle. Pankkikohtaisten muuttujien vaikutuksia tutkittaessa vaikuttaa siltä, että koko on tärkein yksittäinen systeemiriskiin vaikuttava tekijä. Lisäksi myös korkeampi P/B -arvostustaso ennustaa suurempaa systeemiriskikontribuutiota yhden ja kahden vuosineljänneksen viiveillä. Lainatappiopuskurien kasvattaminen pienentää pankkien systeemiriskikontribuutiota kaikilla tutkituilla viiveillä. Tämän tutkielman analyysit koskevat vain pankkisektoria ja rajoittuvat pankkisektorillakin 26 Eurooppalaispankkiin, jotka kuuluvat alueen suurimpiin. Tuloksien yleistämisessä koko rahoitussektoriin on siis käytettävä harkintaa. Tulokset ovat kuitenkin monilta osin yhteneviä aiemman systeemiriskin kirjallisuuden kanssa.