Saako lapsia kutsua tytöiksi ja pojiksi? : Opetushallituksen tasa-arvo-oppaan ja sitä koskevien mediajulkaisujen käsitykset sukupuolesta

Abstract

Tutkimukseni tarkastelee sukupuolta koskevaa julkista keskustelua koulun ja kasvatuksen kontekstissa. Lähestyn aihetta lokakuussa 2016 syntyneen mediakohun kautta – Opetushallituksen julkaisu Tasa-arvotyö on taitolaji – opas sukupuolten tasa-arvon edistämiseen (OPH 2015) nousi puheenaiheeksi 18.10.2016, kun päivän mittaan useat eri mediat tuottivat julkaisuja, joiden mukaan lapsia ei saa sanoa tytöiksi ja pojiksi. Aihe poiki vielä pitkään ja runsaasti kannanottoja oikaisusta huolimatta. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, minkälaisessa suhteessa toisiinsa ovat Opetushallituksen tasa-arvo-oppaan ja siihen liittyvien mediajulkaisujen tavat puhua sukupuolesta. Yleisemmällä tasolla tavoitteena on kuvata sukupuolta kasvatuksen ja koulun kontekstissa koskevaa julkista keskustelua ja sitä, miten se heijastuu vallitseviin yhteiskunnallisiin käsityksiin sukupuolesta. Lähestyn tavoitettani seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1. Miten oppaassa ja sitä koskevissa mediajulkaisuissa puhutaan sukupuolesta? 2. Minkälaiset käsitykset sukupuolesta mahdollisesti vaikuttavat puhetapojen taustalla? 3. Miten opasta on tulkittu eri mediajulkaisuissa? Tutkimukseni kielitieteellinen viitekehys koostuu kriittisestä diskurssianalyysista, feministisestä kielentutkimuksesta sekä intertekstuaalisuuden tutkimuksesta. Tutkimusmenetelmänä hyödynnän Fairclough`n (1997) viestintätilanteita koskevaa kriittisen diskurssianalyysin metodista viitekehystä. Tutkimukseni osoittaa, että Opetushallituksen oppaan ja sitä koskevien mediajulkaisujen käsitykset sukupuolesta eroavat toisistaan: oppaassa sukupuoli esitetään institutionaalisena konstruktiona, joka on suhteessa vallitsevaan kulttuuriin ja yhteiskuntaan sekä yksilön kokemukseen itsestään. Näkökulma on sukupuolisensitiivinen (Syrjäläinen & Kujala 2010), eli sukupuolten väliset mahdolliset erot tunnustetaan, mutta niiden syitä ei palauteta yksinomaan biologiaan, sukupuolen moninaisuus tunnustetaan ja sukupuolten välistä segregaatiota ja epätasa-arvoa pyritään ehkäisemään. Mediajulkaisuissa on tartuttu pääosin vain yhteen asiaan, eli kysymykseen siitä, saako lapsia kutsua tytöiksi ja pojiksi. Oppaan muu sisältö sekä väärinkäsityksen oikaisu ollaan enimmäkseen jätetty huomiotta, eivätkä oppaan diskurssit tai keskeinen sanoma representoidu valtaosassa julkaisuja. Tuloksista on pääteltävissä, että vallitseva sukupuolta koskeva keskustelu on melko polarisoitunutta ja vastakkainasettelua pidetään mediassa vahvasti yllä. On syytä pohtia, minkälaista muutosta keskustelukulttuuri asian suhteen kaipaisi.