Erityisopettajien ja luokanopettajien kokemuksia yhteisopettajuudesta osana kolmiportaista tukea

Abstract

Tutkielman aiheena oli luokanopettajien ja erityisopettajien toteuttama yhteisopettajuus inklusiivisen koulun ja kolmiportaisen tuen näkökulmasta tarkasteltuna. Tarkoituksena oli pyrkiä kuvaamaan, ymmärtämään ja tulkitsemaan luokanopettajien ja erityisopettajien kokemuksia yhteisopettajuudesta. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja sen tieteenfilosofinen lähtökohta oli fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus. Tutkielman fenomenologinen lähestymistapa oli Heideggerin hermeneuttinen fenomenologia. Tutkimusaineisto koostui kolmen erityisopettajan ja kahden luokanopettajan haastatteluista. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin Perttulan (1995) esittämän viisivaiheisen mallin mukaan, joka pohjautuu Giorgin kehittämään fenomenologisen psykologian analyysimenetelmään. Tutkielman tulosten mukaan erityisopettajan ja luokanopettajan välinen yhteisopettajuus mahdollisti kolmiportaisen tuen toteuttamista. Mahdollistavia tekijöitä olivat opettajien myönteiset asenteet, riittävät resurssit ja johdon tuki. Kolmiportaisen tuen toteuttaminen edellytti jatkuvaa tuen tarpeiden arvioimista. Ainoastaan tämän nähtiin mahdollistavan yksilölliset tukitoimet. Koulutuksen nähtiin mahdollistavan opettajien myönteisen asennoitumisen yhteisopettajuutta kohtaan. Lisäksi kolmiportainen tukijärjestelmä vaatii kehittämistä ja tutkimusperustaista tietoa arvioinnin mahdollistamiseksi. Tuen tasojen sisällöt tulisi kuvata yksityiskohtaisemmin ja opettajilla tulisi olla käytössään enemmän tuen vaikuttavuuden arviointivälineitä. Tämä on tärkeää suunniteltaessa tehokkaita tukitoimia.