Anna Halprinin improvisaatiokäsityksen ulottuvuudet

Abstract

Anna Halprinin improvisaatiokäsityksen ulottuvuudet -maisteritutkielman tehtävänä on selvittää, miten improvisaatio näyttäytyy tanssitaiteilija Anna Halprinin pedagogisessa ja taiteellisessa työssä. Tutkielmassa kysytään, mitä tavoitteita, sisältöjä ja sanastoa Halprinin improvisaatiotyöskentelyssä ilmenee. Tutkielman hypoteesina on, että tutkielma tarjoaa tanssihistoriallista tietoa improvisaatiosta ja Anna Halprinista sekä tuo esiin improvisaation erityisyyden vuorovaikutuksellisena työmenetelmänä ja taidemuotona. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, joka perustuu improvisaatiota, Halprinia ja laajemmin länsimaista tanssitaidetta koskevaan kirjallisuuteen. Primaariaineistona ovat Halprinin kirjalliset julkaisut, sekundaarisena aineistona Halprinia ja improvisaatiota koskevat tanssintutkimukset.

Analyysissä aineisto on jäsennelty tutkimusaineiston ja improvisaatiokirjallisuuden perusteella improvisaation kuuteen käyttötarkoitukseen: improvisaatio vapaana harjoitusmuotona, liike-eksploraationa, esityksenä, ryhmäprosessina, tietoisuuden ja tiedostamattoman tutkimisena sekä terapeuttisena työmenetelmänä. Näitä osa-alueita analysoidaan tanssintutkimuskirjallisuuden avulla.

Tulokset osoittavat, että improvisaatio on ollut ja on edelleen Halprinille keskeinen työmenetelmä. Käyttötarkoitus on vaihdellut alkuvuosien monitaiteisesta ja vapaasta harjoitusmuodosta myöhempiin 60-70-lukujen liike-eksploraatioihin ja kokeellisiin esityksiin, kunnes 80-luvulta alkaen improvisaatio on sulautunut osaksi yhteisöllisiä ja terapeuttisia prosesseja.

Tutkielman tavoitteena on lisätä tutkimuksellista kiinnostusta ja keskustelua Anna Halprinista, improvisaation historiallisesta ja teoreettisesta tutkimuksesta sekä edistää improvisaation arvostusta vuorovaikutuksellisena ja muuntautuvana ilmaisumuotona osana länsimaista tanssitaidetta. Tutkielma avaa kiinnostavia jatkotutkimusaiheita nykypäivän keskusteluun taiteesta hyvinvoinnin edistäjänä.