Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus oli selvittää lukioikäisten liikuntasuhdetta, tarkalleen ottaen omakohtaisen liikunnan tilaa, ja heidän psyykkistä hyvinvointiaan. Liikuntasuhde viittaakin yksilötasaolla useimmiten henkilön konkreettisiin liikuntasuorituksiin (Koski 2004, 190–191). Psyykkisesti hyvinvoivalla ihmisellä taas tarkoitetaan henkilöä, joka voi hyvin, jaksaa tehdä töitä ja tulee toimeen muiden ihmisten kanssa (Ojanen 1995, 9). Lisäksi tutkielmassa selvitettiin, miten lukionuoret kokevat liikunnan ja psyykkisen hyvinvoinnin olevan yhteydessä toisiinsa, ja miten heidän omakohtainen liikuntansa, toisin sanoen liikunta-aktiivisuus, liikuntakäyttäytyminen ja liikunnan kuormittavuus, ovat yhteydessä heidän psyykkiseen hyvinvointiinsa.
Tutkimusaineisto kerättiin käyttäen Webropol-internetkyselyä. Sähköinen linkki kyselyyn jaettiin Wilma-palvelun kautta erään satakuntalaisen lukion 258 opiskelijalle. Heistä 124 vastasi kyselyyn ohjatusti oman ryhmänohjaajan oppitunnilla. Käyte
tyn mittarin luotettavuus testattiin käyttämällä muun muassa Cronbachin alfa -kerrointa. Tutkimusaineiston kvantitatiivinen osuus analysoitiin IBM SPSS Statistics 24 -ohjelman avulla. Yhtenä analysointimenetelmänä käytettiin ristiintaulukointia, jonka yhteydessä tilastollinen merkitsevyys testattiin käyttäen khiin neliö -testiä (χ2). Toiseksi käytettiin yksisuuntaista varianssianalyysia (ANOVA), jonka yhteydessä testattiin, oliko muuttujien keskiarvoissa tilastollisesti merkitseviä eroja vuosikurssien välillä. Kolmantena analyysimenetelmänä käytettiin Pearsonin korrelaatiokerrointa. Lisäksi tutkimusaineiston kvalitatiivinen osio analysoitiin luokittelemalla saadut vastaukset.
Tutkimustulosten perustella voidaan todeta, että liikunta näyttäisi olevan lukiolaisten parissa suhteellisen säännöllistä, pääasiassa arki- ja omaehtoista liikuntaa, välillä taas ohjattua liikuntaa tai urheilua. Tosin vain pieni osa vastaajista liikkuu suosituksen mukaisen määrän reipasta liikuntaa päivittäin. Lukiolaisia voidaan pitää psyykkisesti varsin hyvinvoivina, vaikka väsymyksen, uupumuksen, ahdistuneisuuden sekä jännittyneisyyden osalta jonkin verran haasteita löytyy, viimeksi mainittujen suhteen erityisesti tytöiltä. Lisäksi lukioikäiset kokevat liikunnalla olevan pääasiassa myönteinen yhteys heidän psyykkiseen hyvinvointiinsa. Omakohtaisen liikunnan yhteyttä psyykkiseen hyvinvointiin selittävät tulokset kuitenkin jakaantuivat kahtia. Niistä selvisi, että viikoittaisella vähintään puoli tuntia kestävällä vapaa-ajan liikunnalla sekä vapaa-ajan omaehtoisella liikunnalla näyttäisi olevan myönteinen yhteys lukiolaisten psyykkiseen hyvinvointiin, kun taas kuormittavuudeltaan raskaalla liikunnalla sekä lihasvoimaa ja liikehallintaa kehittävällä liikunnalla vaikuttaisi vastaavasti olevan kielteinen yhteys nuorten psyykkiseen hyvinvointiin.
...
The aim of this study was to determine the Physical Activity Relationship (PAR) namely how high school students view their relationship to physical exercise, more accurately the state of their own physical activity, and their psychological well-being. The term Physical Activity Relationship is used to refer to person's physical performance at the individual level (Koski 2004, 190–191). Whereas psychological well-being is considered to mean that a person feels good and is able to work and get along with people without any considerable problems (Ojanen 1995, 9). In addition, the study determined how high school students experience physical activity and psychological well-being, and how their own physical activity, that is, exercise activity, exercise behaviour and exercise load, are related to their psychological well-being.
The research material was collected using a Webropol web survey. An electronic link to the survey was distributed through the Wilma service to 258 students from a
certain high school in the Satakunta area. Of these students 124 responded to the survey with some help from their teacher. The reliability of the indicators was tested using, among other things, the Cronbach alpha coefficient. Quantitative analysis of the research data was analysed using IBM SPSS Statistics 24 software. As one method of analysis, cross-tabulation was used, in which statistical significance was measured with the chi-squared test (χ2). Secondly, one-way analysis of variance (ANOVA) was used to test whether there were statistically significant differences in the mean values between different age groups. Pearson's correlation coefficient was used as the third method of analysis. In addition, the qualitative part of the research data was analysed by classifying the responses received.
Based on the research results physical activity seems to be relatively regular among high school students, consisting mainly of exercise acquired during everyday life and self-imposed physical activity, sometimes organised exercise or sports. However, only a small proportion of the respondents are getting the recommended amount of brisk exercise every day. High school students can be considered as doing quite well psychologically, although there are some challenges in terms of fatigue, exhaustion, anxiety and tension, especially among high school girls. High school students experience physical activity to mainly have a positive effect to their psychological well-being. However, the results explaining the relationship between physical activity and mental well-being are divided into two parts. It seems that a weekly physical activity of at least half an hour as well as other exercise performed outside of school hours, seem to have a positive connection with the psychological well-being of high school students, whereas heavy exercise and exercise directed to improve strength and mobility would appear to have a negative connection with the psychological well-being of adolescents.
...
