Liikunnan ja unen yhteys subjektiiviseen hyvinvointiin nuoruudessa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelin nuorten uni- ja liikuntakäyttäytymisen pohjalta muodostuneita uni- ja liikuntaprofiileja, sekä näiden ryhmien eroja subjektiivisessa hyvinvoinnissa, jotka olivat tässä tutkielmassa masennusoireilu, elämäntyytyväisyys sekä itsetunto. Tämän lisäksi tutkielmassa oltiin kiinnostuneita ajassa tapahtuvista liikunnan ja unen muutoksista, ja miten ne olivat yhteydessä subjektiivisen hyvinvoinnin muutoksiin. Tutkielman aineistossa hyödynnettiin noin tuhannen nuoren kyselylomaketietoja kolmelta mittauspisteeltä: seitsemännen luokan, yhdeksännen luokan sekä toisen asteen oppilaitoksen keväältä. Tämä tutkielma on osana laajempaa Jyväskylän yliopistossa toteutettua TIKAPUU-tutkimusta. Varianssianalyysin perusteella enemmän liikkuvat ja paremmin nukkuvat nuoret ovat tyytyväisempiä elämäänsä sekä itseensä, sekä kokevat vähäisempää masennusoireilua kuin passiivisemmat tai huonommin nukkuvat ikätoverit. Uni näyttääkin tässä aineistossa olevan liikuntaa selkeämmin erotteleva tekijä subjektiivisen hyvinvoinnin suhteen, sillä parhaiten nukkuvat ryhmät liikuntamäärästä huolimatta kokevat parempaa subjektiivista hyvinvointia. Liikunnassa ja unessa tapahtuvat muutokset näkyvät myös subjektiivisen hyvinvoinnin muutoksina selkeästi seitsemännen ja yhdeksännen luokan välillä. Nuoret, joilla liikunta on lisääntynyt ja uni on parantunut seitsemännen ja yhdeksännen luokan välillä, kokevat vähemmän subjektiivisen hyvinvoinnin kielteisiä muutoksia kuin nuoret, joilla liikunta ja uni vähenee. Yhdeksännen luokan ja toisen asteen oppilaitoksen välillä sen sijaan eroja havaittiin ainoastaan masennusoireilun osalta. Liikuntaa lisänneessä ryhmässä masennusoireilu väheni, kun taas liikuntaa ja unta vähentäneessä ryhmässä se lisääntyi. Yhdeksännen luokan ja toisen asteen oppilaitoksen välillä eroja ei havaittu itsetunnon eikä elämäntyytyväisyyden muutosten suhteen. Tutkielman tulosten pohjalta voidaan vahvistaa unen ja liikunnan merkitys subjektiiviseen hyvinvointiin. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää tutkia unen sekä liikunnan yhteistä vaikutusta nuorten terveydelle, sekä lisätä opiskelu- ja terveydenhuollossa enemmän resursseja mielekkääseen liikunnan lisäämiseen sekä unen parantamiseen, jotta nuoret voisivat paremmin.